Tg-Jiun tarhamatka 10.-14.10.07

Tämä oli minun kolmas matkani Tg-Jiuhun, ja ehdottomasti masentavin niistä. Tulossa oleva talvi pistää miettimään koirien oloja ja omaa pienuutta siinä mielessä, ettei pysty auttamaan niin paljon kuin haluaisi. Varastorakennuksessa oli nyt huomattavasti enemmän huonokuntoisia koiria ja todella pieniä pentuja kuin edellisillä kerroilla. Ja kaiken lisäksi vielä tarhan vahtikoira, Kiti, oli loukannut pahasti jalkansa ja laihtunut olemattomiin. Kiti on kahdella edellisellä vierailulla ollut kaikista tarhalla olevista koirista se iloisin ja parhaimmassa kunnossa.

Jos ajattelee matkaa kokonaisuutena, niin se meni hyvin. Seura oli jälleen kerran loistavaa, koirat mukavia ja Cessen ja Tashan tuonti onnistui kohtuullisen helposti. Saimme jotain konkreettista, joskin pientä, tehtyä olojen parantamiseksi; esimerkiksi lämpöpuhaltimien hankkiminen, häkkien desifiointi ja uusien kuormalavojen hommaaminen varastorakennukseen koirien makuusijoiksi. Kuulostaa mitättömältä, mutta jostain sitä on aloitettava.

Edelleen mielestäni meidän tärkein tehtävämme on pyrkiä yhdessä keräämään varoja uutta tarhaa varten. Uuden käytännöllisemmän tarhan myötä moni jokapäiväinen työtehtävä helpottuisi ja näin jäisi enemmän aikaa valistustyöhön ja myös Carmenan omaan elämään.

Tässä samalla ajattelin välittää teille kaikille terveiset Grialta ja Klenkalta! Molemmat nöpöset voivat vallan loistavasti ja ovat tulostaan asti olleet selkeästi osa minun kuuden koiran laumaani. Sisäsiisteys on varsinkin Grialla vielä hieman hakusessa, mutta edistystä siinäkin on tapahtunut.

Käytin Klenkkaa eläinlääkärissä, jotta saisin tietää onko mitään tehtävissä sen vammautuneen jalan suhteen. Valitettavasti tulos oli se, että Klenkka tulee olemaan koko elämänsä "kolmijalkainen". Se on ilmeisesti pienenä jäänyt auton alle ja koko lantio on murtunut. Kuitenkin voi olla iloinen siitä, että nykyään tästä vammasta ei aiheudu kipua ja Klenkka onkin varsin iloinen nuorimies. Toki syötän sille nivelaineita pitääkseni suuremmalle rasitukselle joutuneen terveen takajalan kunnossa.

Gria on todella mielenkiintoinen persoona. Se on äärettömän seurallinen ja sillä on mieletön tarve tulla kosketuksi. Joka päivä se työntää kuononsa kiinni poskeeni ja aivan kuin jämähtää siihen. Se ei nuole eikä heilu vaan pelkästään on siinä. Tasan kaksi kertaa se on vahingossa nuolaissut minua nuollessaan omia huuliaan. Gria on älykäs, kiltti ja tottelevainen. Sitä on selvästi hakattu joskus ja varmaankin siksi se pelkää kaikkia miehiä. Joka tapauksessa aivan mahtavia tyyppejä molemmat eikä päivääkään ole kaduttanut että nämä kaksi orpoa asuvat nyt kanssani!

Syysterveisin Heli

Kuvia Griasta ja Klenkasta