|
Uutiskooste 16.6.-6.7.06
Kuvia
Kaikenlaista
on taas ehtinyt muutamassa viikossa tapahtua ystäviemme Carmenan ja
Patrician elämässä sekä tietysti Tg-Jiussa yleensäkin.
Tg-Jiun kaupungin päättäjät halusivat hieman lisäaikaa tutustuakseen
Carmenan ja Patrician heille jättämään sterilointiohjelma koskevaan
sopimusrunkoon. Siltä saralta meillä ei vielä ole mitään uutta
kerrottavaa ja pidämme kovasti peukkuja, jotta tämän kuun aikana
päättäjät saavat vihdoin asian siihen pisteeseen, että
sterilointiohjelma voidaan syksyllä aloittaa.
Patricialla ja Carmenalla on ollut koko ajan tajuton kiire ja he
nipistävät yöunistaan yhä enemmän ja enemmän ehtiäkseen tekemään kaiken
tarvittavan. Carmenan aika menee enimmäkseen edelleen tarhan koirien
hoitamiseen ja tietysti hän yrittää tehdä niin paljon kuin vain ehtii
järjestelläkseen mm. elokuisen sterilointikampanjamme asioita. Sen
osalta onkin jonkin verran uutta kerrottavaa.
Sterilointikampanja alkaa 1.8. ja Patricia on jakanut siitä kertovia
esitteitä jo lähes 500 kappaletta paikallisille asukkaille. Lisänä ovat
tietenkin kampanjasta kertovat julisteet joita Patricia on kiinnittänyt
pitkin Tg-Jiun ilmoitustauluja ja liikkeiden ikkunoita. Yksikään
paikallinen ei kuitenkaan ole esitteiden tai julisteiden johdosta
heihin yhteyttä ottanut. Se ei liene tietenkään mikään ihme. Carmena
laittaa vielä ilmoituksia kampanjasta paikalliseen radioon ja
lehdistöön sekä yrittää saada jonkun toimittajan kirjoittamaan aiheesta
juttua.
Olemme kamppailleet
erään asian kanssa hyvin ankarasti ja se koskee sterilointikampanjan
eläinlääkäriä. Siihenhän oli käyty neuvotteluja paikallisen
eläinlääkärin kanssa, joka on Tg-Jiussa hyvin suosittu ja hänen
vastaanottonsa on aina täysi. Tämä lääkäri teki kuitenkin virheen
steriloidessaan tarhan narttua Lupitzaa, joka menehtyi sen seurauksena.
Carmena ja Patricia eivät sen jälkeen olisi halunneet olla tekemisissä
ko. lääkärin kanssa. Mutta meidän on otettava tosiasiat sellaisina kuin
ne ovat. Meillä ei ole mitään takeita siitä kuinka paljon paikalliset
tuovat lemmikkejään steriloitavaksi kampanjan aikana ja tämä on eräs
sellainen asia, joka meidän tulee ottaa huomioon hyvinkin vakavasti. Ne
liikkuvat klinikat, jotka toimivat Romaniassa ja joilta on apua
pyydetty eläinlääkärin saamiseksi, eivät siihen ole kyenneet koska ne
tarvitsevat lääkäreitään kipeästi muualla eli kaupungeissa joissa
sterilointiohjelmiin on suostuttu. Pätevät romanialaiset eläinlääkärit
eivät suostu vapaaehtoistyöhön ja tule pariksi viikoksi tekemään
sterilointeja jos heillä on mahdollisuus ansaita tuona aikana hyvin
omilla vastaanotoillaan. Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että
meidän on ollut taivuttava ja käännyttävä uudelleen paikallisen
eläinlääkärin puoleen. Vaikka hän teki kohtalokkaan virheen Lupitzan
kohdalla, paikalliset asukkaat kuitenkin ovat häneen erittäin
tyytyväisiä sekä luottavat kuin raamattuun. Meidän on ymmärrettävä,
että hän lienee paras mahdollinen valinta tässä tilanteessa
suorittamaan lemmikkien steriloinnit. Koska steriloinnit on tarkoitus
suorittaa tarhan yhteydessä, on silloinkin hyvin tärkeää että
eläinlääkärinä toimii paikallisten tuntema ja luotettu henkilö.
Olen saanut myös yhteydenoton Suomessa eläinlääkärinä toimivalta
romanialaissyntyiseltä henkilöltä, joka on kiinnostunut kampanjastamme.
Meidän mielestä suomalaisen eläinlääkärin läsnäolo Tg-Jiussa olisi
todella hienoa.
Patrician
ja Carmenan kotona on tällä hetkellä 44 koiraa ja uusimmat tulokkaat
ovat Sandel, Vicu ja Floricel, jotka kaikki ovat pentuja ja Patricia on
löytänyt heidät harhailemassa kunkin yksinään keskellä tietä
matkoillaan Bukarestiin, Pitestiin ja Craiovaan.
Tarhan koirista Negruta, Viivin oma kummikoira, on jouduttu päästämään
sateenkaarisillalle levinneiden syöpäkasvainten vuoksi. Negrutalta
poistettiin keväällä kasvain, mutta se oli ilmeisesti ehtinyt jo tehdä
etäpesäkkeitä eikä niitä voitu enää pysäyttää. Negruta sai osakseen
rakkautta ja hyvää hoitoa tarhalla, joten hän nukkui pois rauhallisesti
ja arvokkaasti.
Patricia oli
saanut äskettäin puhelinsoiton tutultaan Rovinarin kaupungista. Siellä
eräs mies oli kuulema yöllä ampunut koiran, joka on siis laitonta
monissa paikoin ja varsinkin kaupungeissa, joissa sterilointiohjelma on
hyväksytty ja toiminnassa, kuten siis Rovinarissa. Patrician tuttu oli
tuonut kuolleen koiran Tg-Jiuhun tarkempia tutkimuksia varten. Koiraa
oli ammuttu pienillä luodeilla ja poliisi on aloittanut myöskin
tahollaan tutkimukset, mutta tuttuun ja totuttuun tapaan
silminnäkijöitä ei tietenkään enää ole vaikka ensin niitä oli ollut
useampikin. Kuolleessa koirassa oli myös jotakin outoa sillä
ampumahaavan vastakkaisessa kyljessä koiralla oli leikkausarpi. Koiraa
ei oltu kuitenkaan steriloitu. Toivottavasti leikkausarven syy selviää
ja koiran ampunut henkilö joutuu vastuuseen teostaan.
Lukuisat romanialaiset eläinsuojeluyhdistykset ovat ilmaisseet halunsa
perustaa kansallinen eläinsuojeluliitto edistääkseen maan eläinten
suojelua ja hyvinvointia. Viime vuoden lopullahan maahan perustettiin
jo yksi eläinsuojeluliitto muutaman "ulkomaisen
eläinsuojeluyhdistyksen" toimesta. Romanialaiset yhdistykset ja tahot
eivät kuitenkaan ole olleet tyytyväisiä ko. liiton toimintaan ja ovat
halunneet perustaa uuden liiton, joka toimii heidän omilla ehdoillaan.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö he ottaisi vastaan hyviä
neuvoja ja konsultointia ulkomaisilta tahoilta, mutta he ilmeisesti
ovat kokeneet asian niin, että haluavat tehdä asioita omasta
näkökulmasta katsoen ja omiin kokemuksiinsa nojaten. Patrician isä on
valittu tämän uuden liiton puheenjohtajaksi ja Patricia
varapuheenjohtajaksi. Kerron lisää liiton toiminnasta kunhan se pääsee
kunnolla alkuun.
Sitten
lopuksi kerron Suomen opetusministeriön päätöksestä lähteä tukemaan
lapsille ja nuorille suunnatun ympäristökasvatusprojektimme
käynnistämistä Tg-Jiussa. Olemme Patrician kanssa pyöritelleet ajatusta
keinoista, joilla voisimme lähentää lasten ja nuorten sekä eläinten
välistä yhteyttä ja opettaa paikallisille lapsille ja nuorille, että
eläimiä tulee kunnioittaa ja niistä tulee pitää hyvää huolta. Tokihan
ymmärrämme, että projekti tuntuu toivottomalta kun ajattelee miten
huonoissa olosuhteissa Tg-Jiussakin vielä paljolti eletään eikä
perheillä ole aina rahaa hankkia ruokaa ja tarpeellista
hoitoa lapsilleen saati sitten mahdollisuutta huolehtia eläimistä.
Tästäkin huolimatta olemme kuitenkin päättäneet yrittää. Tämä projekti
ei sulje millään lailla pois haluamme ja tavoitteitamme auttaa Tg-Jiun
tarhan koiria sekä kaupungissa vaeltavia kulkukoiria ja kissoja vaan
yritämme opettaa lapsille, että ei ole normaalia hylätä lemmikkejä
kadulle missään tilanteessa eikä laiminlyödä niiden hoitoa. Yritämme
myös eri keinoin avata lasten silmät näkemään mitä ihmisen ja eläimen
välinen ystävyys voi olla parhaimmillaan. Projektin ensimmäiset kohteet
ovat lastenkodit sekä ala-asteen koulut Tg-Jiussa. Emme aio heti
ensimmäisenä viedä paikalle eläimiä vaan tutustutamme lapset eläinten
ja ihmisten välisestä yhteistyöstä kertovien videofilmien avulla
näkemään eläimet uudessa valossa ja sen myötä yritämme herättää heissä
omaehtoisen halun tutustua myös mm. Tg-Jiun tarhan koiriin. Koulujen
opettajat ja ohjaajat saavat tietenkin projektiamme tukevaa materiaalia
käyttöönsä voidakseen myötävaikuttaa lasten etenemistä oikealle tielle.
Koen yllä mainitun projektin
tärkeäksi ja tässä vielä pieni tapahtuma, joka tukee ajatustani täysin
ja toivottavasti antaa myös teille varmuuden siitä, että teemme oikein.
Eräänä iltana Patricia oli kuullut kotipihaltaan Bella-koiran raivoisaa
haukuntaa ja mennyt katsomaan mitä siellä tapahtuu. Patricia näki
joitakin lapsia lähellä heidän takapihan porttiaan ja luuli, että Bella
haukkuu lapsia. Haukunta kuitenkin jatkui ja jatkui eikä Patricia
voinut muuta kuin mennä takaisin portille pyytääkseen lapsia menemään
kauemmaksi, jotta Bella lopettaisi haukuntansa. Lähestyessään porttia
Patricia oli vähällä pyörtyä kun hänelle selvisi mitä siellä oli. Noin
kahden metrin korkeuteen portin päähän oli sidottu valkoinen säkki ja
siellä roikkui epämääräisesti isokokoinen koira. Koira oli tempoillut
ansassa niin kovasti, että säkki oli kiertynyt sen kaulan ympärille ja
koira oli pikkuhiljaa kuristumassa. Koiran tassut olivat jääneet myös
kiinni aitaa kiertävään piikkilankaan. Koira oli tietenkin äärimmäisen
peloissaan ja shokissa ja harasi viimeisillä voimillaan vastaan niin,
ettei Patricia päässyt tarpeeksi lähelle voidakseen katkaista säkin,
jotta koira ei kuristuisi. Tunnin kestäneen suostuttelun ja
rauhoittelun jälkeen Patricia oli onnistunut katkaisemaan säkin suun ja
koira pääsi putoamaan maahan puolikuolleena. Se ei jaksanut enää nousta
maasta vaan Patricia kantoi sen sisälle taloon. Lapsia ei enää näkynyt
mailla eikä halmeilla, mutta seuraavana iltana he olivat ilmestyneet
takaisin takaportille ja kun Patricia oli mennyt kysymään heiltä
tulivatko he kenties katsomaan portin pielessä roikkunutta koiraa, niin
lapset olivat vastanneet myöntävästi ja kertoneet, että olivat nähneet
kun mustalainen oli koiran sinne ripustanut ja kertonut heille, että se
joutaa kuolla koska se ei hauku!
Jos lapsista yllä mainittu on täysin normaalia eivätkä he tuossa
tilanteessa osaa hakea apua, niin minusta on erittäin tärkeää edes
yrittää opettaa heille jotain ihan muuta eläinten kohtelusta. Meidän on
turha ihmetellä ja voivotella ellemme edes yritä omalta osaltamme
muuttaa asioita. Ei pakottamalla vaan valistamalla.
-Kiia-
|
