Tarhalla on tapahtunut kaikenlaista kahden viimeisen viikon aikana. Tuntuu siltä, että kun saadaan pieni edistyksen askel aikaiseksi, niin seuraavassa hetkessä tapahtuu jotakin, joka lyö kaksinverroin takaisin. Olen näinä viikkoina, kuten jo niin monen kuukauden ajan ihmetellyt sitä mistä Carmena ja Patricia saavat kaiken sen voiman, jonka avulla he ovat jaksaneet jo kuusi vuotta pitää huolta tarhan koirista suuren paineen alla - ja jaksavat yhä edelleen. He ovat mielestäni legendoja jo eläessään.

Tarhan varastorakennuksessa asustellut Petran kummikissa Willy menehtyi tammikuun puolen välin aikoihin tarhalle hylätyn Jessie-koiran hyökättyä Willyn kimppuun. Tasan viikko Willyn menehtymisestä Carmena löysi Jessien kuolleena samalta paikalta, josta oli löytänyt Willyn. Jessie oli ollut hyvin surullinen ja Carmena oli tuntenut sydämessään, ettei Jessie halua elää enää sen jälkeen kun hänen omistajansa oli hänet tarhalle hylännyt.

Willy-kissan rakas ystävä ja myöskin Petran kummikissa Patty asustelee nyt Carmenan ja Patrician kotona. Hän on sopeutunut hyvin toisten joukkoon. Pattyn lisäksi Carmenan ja Patrician kotona asuu nyt viideskin kissa Dixie, jonka Patricia pelasti naapuritalon savupiipusta. Dixie seurasi Patriciaa heidän kotiinsa eikä suostunut poistumaan. Patrician ja Carmenan lemmikkiperhe kasvaa hurjaa vauhtia ja pieni koti käy pian hyvin ahtaaksi. Naiset eivät kuitenkaan valita vaan luopuvat omasta tilastaan ja paljosta muustakin voidakseen huolehtia mahdollisimman monesta koirasta ja kissasta.

Tg-Jiussa on ollut hyvin kylmää viime viikkoina, lämpötila on ollut koko ajan alle -20 asteen, välillä jopa -30. Jokainen voi kuvitella minkälaista on työskennellä tarhalla 12 tuntia hyytävän kylmissä olosuhteissa. Carmena tekee sen päivästä toiseen. Sähköt ovat katkenneet tuon tuostakin, mutta onneksi sähkömies on saatu saman päivän aikana hätiin. Viimeisin oli kuulema jopa tullut erittäin hyvin toimeen varastorakennuksessa majailevien 30 koiran kanssa. Sen sijaan putkimies, joka jouduttiin kutsumaan apuun, kun putket räjähtivät ja aiheuttivat tulvan varastorakennukseen, oli ensin oksentanut vatsansa tyhjäksi ja vasta sen jälkeen korjannut putket. Onneksi vesivahinko sattui päiväsaikaan ja vesitulva kyettiin tukkimaan. Mikäli se olisi tapahtunut yöllä, olisi se hyvin suurella todennäköisyydellä hukuttanut ainakin varastorakennuksessa majailevat pennut. Vesivahinko ehti aiheuttaa myös sen, että pesukone ja patteri kärsivät niin paljon että niitä tuskin saadaan enää korjattua.

Tarhalla on ollut pari työmiestä auttamassa Carmenaa viime viikkoina. Miehet ovat hyvin köyhiä, mutta raha riittää kuitenkin karkaamaan välillä lähimpään kaljapaikkaan. Carmenalla ei kuitenkaan ole paljon vaihtoehtoja, se apu mitä on tarjolla on otettava vastaan vaikka kuinka kurjalta tuntuisi.

Olemme Patrician kanssa ehtineet hieman vaihtamaan ajatuksia kesäksi suunnitellusta sterilointikampanjastakin. Koska Tg-Jiun kaupungissa pyydystetään koiria jatkuvasti ei ole mitään mieltä steriloida niitä ja jättää pyydystäjien armoille. Tarhallakaan ei välttämättä ole kesällä lukuisia steriloitavia koiria. Aloimmekin suunnata sterilointikampanjaa uusille urille ja siitä voitte lukea sivuiltamme sterilointikampanja.

Viime päivät ovat olleetkin sitten yhtä sekamelskaa. Bukarestissa tapahtunut japanilaisen liikemiehen kuolema on aiheuttanut todellisen mellakan. Vieläkään ei ole selvää kuoliko mies kulkukoiran hyökkäyksen uhrina vai oliko kyseessä esim. taistelukoira, joka oli usutettu miehen kimppuun. Joka tapauksessa seuraukset ovat hirvittävät. Bukarestissa, jossa asuu noin 2 miljoonaa ihmistä, vaeltaa joidenkin tietojen mukaan noin 200000 kulkukoiraa. Niistä halutaan päästä nyt eroon mahdollisimman nopeasti ja keinolla millä hyvänsä. Paljon on vetoomuksia ja protesteja liikkeellä, mutta päättäjät ovat ottaneet tiukan linjan eikä kompromisseja tunnu löytyvän.

Romaniassa uskotaan joidenkin lähteiden mukaan olevan yhteensä 2 miljoonaa kulkukoiraa. Nyt onkin vain ajan kysymys mitä kaikille Bukarestin ulkopuolisille, 1,8 miljoonalle kulkukoiralle tulee tapahtumaan.

Patricia on jo laittanut minulle viestiä kuinka Tg-Jiun kaupungin päättäjät ovat asiaan suhtautuneet. He ovat kertoneet medialle, että ovat vain odottaneet jotakin tällaista tapahtuvaksi voidakseen hyvällä syyllä hävittää kaikki Tg-Jiun alueen kulkukoirat. Kaupungista onkin jo löytynyt useita kymmeniä myrkytettyjä koiria ja osa niistä on ollut rakkaita lemmikkejä, jotka ovat syöneet myrkytettyä ruokaa. Eräs nainen oli kertonut Patricialle nähneensä kuinka pyydystäjät olivat pysähtyneet erään talon edustalle jossa pikkupoika oli leikkinyt oman koiransa kanssa. Pyydystäjät olivat ottaneet pojan lemmikin väkivaltaisesti kiinni ja pahoinpidelleet sitä pojan nähden. Pikkupoika oli pyörtynyt sen jälkeen kun hänen lemmikkinsä oli raahattu väkivalloin pois ja poika oli jouduttu toimittamaan tapauksen jälkeen sairaalaan. Patricialle oli myös soittanut erään myrkkyyn kuolleen lemmikin omistaja ja pyytänyt Patriciaa viemään kuolleen koiransa lääkärin tutkittavaksi. He yrittävät nyt saada selvää siitä, mitä myrkkyä kaupungilla käytetään, jos sillä nyt on enää mitään merkitystä. Edellä mainitut olivat vain muutamia esimerkkejä siitä, mitä on tapahtunut jo Tg-Jiun kaupungissakin. Carmena ja Patricia ovat taas puun ja kuoren välissä. Tg-Jiun koiratarhahan on kaupungin omistama ja jos se niin haluaa, voi se määrätä tarhan koirat tapettavaksi vaikka heti huomenna. Carmenan ja Patrician on siis oltava hissukseen eivätkä he voi painostaa kaupungin päättäjiä siinä pelossa, että tarhan koirat kärsisivät. Jälleen kerran voin vain ihmetellä miten kenenkään eläinrakkaan ihmisen psyyke voi kestää tuonkaltaista painetta ja stressiä.

Patrician viimeisimmästä viestistä saatoin ymmärtää, että hulluus on saanut vallan Romaniassa eikä sitä todennäköisesti saada paikallisten eläinsuojeluihmisten ja -tahojen voimin loppumaan. Hän ei enää tiedä mitä tehdä, eikä voimiakaan varmasti paljon ole. Useimmilla ulkopuolisillakaan kun ei ole aavistustakaan siitä millaista on elää päivästä toiseen maassa, jossa köyhyys ja ihmisten välinpitämättömyys sekä pelko ja turtumus vallitsevat höystettynä vielä kenties vihalla ja katkeruudella. Ulkopuolisten on niin helppo antaa kaukaa ohjeita ja ihmetellä miksi asiat ovat niin ja näin eikä mitään edistystä tapahdu hyvistä ohjeista huolimatta heti huomenna ja mieluummin jo tänään. Toivoisin niin kovasti, että mahdollisimmen moni voisi kulkea muutaman peninkulman Carmenan saappaissa. Sen jälkeen varmasti näkisi asiat oikeassa suhteessa ja osaisi todennäköisesti auttaa paljon tehokkaammin. Viimeiset viisi kuukautta ovat minulle henkilökohtaisesti opettaneet sen, että teot ne on mitkä ratkaisee - eivät turhat lupaukset. Tekoja, edes pieniäkin, niitä Carmena ja Patriciakin arvostavat ylitse kaiken muun. Ja meitä suomalaisia ystäviään he jaksavat kiitää näistä teoista päivästä toiseen. Patricia kertoikin, että mikään muu taho ei ole koskaan aikaisemmin osoittanut heille niin paljon välittämistä ja ystävyyttä sekä antanut konkreettista apua kuin me - heidän suomalaiset ystävänsä. Toivon sydämestäni, että kykenen välittämään teille mahdollisimman hyvin sen, kuinka paljon Carmena ja Patricia meitä arvostavat ja kuinka he ovat tällä hetkellä meidän avustamme riippuvaisia. He jaksavat juuri nyt päivästä toiseen paljolti sen varassa, että luottavat tukeemme.

Kiitollisin terveisin,

Kiia

------------------------------------------

Patricialta tullut sähköposti torstain ja perjantain vastaisena yönä: