Terveisiä Carmenalta ja Patricialta sekä Tg-Jiun tarhan koirilta kuin myös Carmenan ja Patrician lemmikeiltä sekä Dona ja Daria -hepoilta.

Reissumme aikana aurinko paahtoi täydeltä taivaalta ja lämpötila oli päivisin reippaasti yli 30 astetta.

Tämänkertainen tarhavierailumme oli sekä henkisesti että fyysisesti erittäin raskas. Jouduimme kohtaamaan joka päivä jos jonkinlaisia vastoinkäymisiä. Toki reissun aikana oli myös onnen ja ilon hetkiä, jotka auttoivat meitä jaksamaan ja uskomaan kenties parempaan tulevaan.

Teen reissusta kuvakoosteen kenties jossakin vaiheessa, joskaan en varmastikaan kykene kertomaan kaikkea yksityiskohtia myöten. Niitä oli liian paljon ja niiden tarkka läpikäyminen on minulle vielä pitkän aikaa mahdotona. Ja tarhalla tapahtuu koko ajan niin paljon asioita, johon minun on nyt keskityttävä ja mietittävä keinoja auttaaksemme Carmenaa ja Patriciaa parhaamme mukaan.

Positiivisista asioista voisin kertoa sen, että Tg-Jiuhun Uudesta Seelannista palannut eläinlääkäri on pystyttänyt nyt oman praktiikan kaupunkiin ja hän allekirjoitti sopimuksen, joka pitää sisällään tarhan koirien eläinlääkärinä toimimisen. Tämä pitää sisällään mm. sen, että ell käy viikottain tarhalla tarkistamassa koirat ja hoitaa sekä operoi niitä koiria, joiden katsoo tarvitsevan eläinlääkärin hoitoa. Hän myös steriloi koiria tarpeen mukaan. Ell puhuu sujuvaa englantia ja näin ollen myös meillä on mahdollisuus kommunikoida hänen kanssaan tarvittaessa. Tapasin henkilökohtaisesti tämän eläinlääkärin ja minulle jäi hänestä todella positiivinen ja hyvä kuva.

Tarhareissutiimimme teki myös kovasti talkootöinä tarhalle uusia koppeja kahden päivän aikana ja ne olivatkin mieluisia ja tervetulleita yllätyksiä tarhan koirille.

Pääsimme myös auttamaan koiraa, jonka Carmena oli pelastanut saapumispäivänämme varmalta ja erittäin tuskalliselta kuolemalta. Patrician johdolla annoimme koiralle ensiapua tuntikausia ja noukimme sen kehosta mm. satoja matoja ja olimme apuna antamassa mm. nesteytystä. Heti reissusta kotiin saavuttuamme tuli Patricialta viesti, että koira voi jo paljon paremmin eli jaksaa nousta syömään seisaaltaan ja on pian siinä kunnossa, että vioittunut jalka voidaan operoida.

Carmenan vanhemmat ovat jo useamman vuoden ajan yrittäneet rakennuttaa tyttärelleen kotia, joka olisi muutakin kuin vain koirien koti, jossa Carmena käy ruokkimassa lemmikkinsä ja nukkumassa muutaman tunnin yöunet. Carmenan vanhemmat ja isovanhemmat ovat aikanaan joutuneet luopumaan maistaan Ceausescun diktaattorikaudella ja Carnenan vanhemmat ovat saaneet niitä nyt osittain takaisin ja ovat voineet hankkia maita vuokraamalla tuloja rakennuttaakseen tyttärelleen oikean kodin.

Alun alkaen Carmenan vanhemmat suunnittelivat talon sellaiseksi, että Patricia ja hänen miehensä Mihai voisivat lunastaa talon yläkerran omaan käyttöönsä. Toistaiseksi Patricia ja Mihai kuitenkin jäävät ns. kaupunkiasuntoonsa ja Carmenalle tarkoitettua alakertaa rakennetaan vinhaa vauhtia,. Toinen kerros jätetään vielä rakentamatta toistaiseksi. Carmenan 72-vuotias isä käy päivittäin työmaalla ja ohjaa työmiehiä rakennustöissä. Carmenan uusi koti valmistuu nykyisen kodin vastapäiselle tontille, jossa hänellä on kymmeniä koiria sekä Dona ja Daria huollettavanaan. Toki Carmenan nykyisen kodin lemmikitkin muuttavat uuteen kotiin sen valmistuttua. Pieni yksityiskohta uudessa kodissa on se, että Carmenan lemmikeille valmistuu alakertaan kaksi pientä huonetta, keittiö ja suihkutilat. Toki heillä on myös oma iso ulkoilualue käytössään. Toivomme, että Carmena pääsee muuttamaan uuteen kotiinsa tulevaksi jouluksi.

Ikävistä uutisista kerron tässä sen verran, että lukuisten tarhan takana olevien talojen omistajien valitusten johdosta tarhalla tehtiin terveysviranomaisten toimesta tarkistus ja todettiin, että pari vuotta sitten kaupungin rakentamassa tarhan kolmannessa osassa, joka nykyisin on Pro Animals Romanian käytössä, ei ole minkäänlaista viemäröintiä ja likavedet kulkeutuvat väkisinkin maahan ja kenties juomaveden sekaan.

Olin Jukan kanssa mukana kaupungin ja terveystarkastuslautakunnan viranomaisten kanssa käydyissä viisi tuntia kestäneissä neuvotteluissa joiden lopputulos oli se, että Pro Animals Romania joutuu omilla varoillaan kustantamaan kuukauden sisällä viemäröinnin tarhan kolmanteen osaan. Mikäli näin ei tapahdu, saa PAR seuraavaksi n. 5000 euron sakon sekä pikaisen häädön. Kaupungilla ei luonnollisesti ollut mitään intressiä osallistua asiaan, koska he haluavat häätää tarhan muualle mahdollisimman pian. Carmena ja Patricia kertoivat kuitenkin meille, että mikäli emme olisi olleet Jukan kanssa mukana, olisi tarhan toiminta todennäköisesti päätetty lopettaa kuukauden sisällä.

Patricia laittoi minulle heti reissusta palattuamme viestiä siitä, että putkimiehet olivat käyneet katsomassa viemäröintiongelmaa ja olivat kertoneet sen olevan todella pulmallisen ja ratkaisuvaihtoehtojen vähissä. He olivat kuitenkin esittäneet jonkinlaista ratkaisua, mutta sen teettäminen ja kustannukset ovat vielä avoinna. Mikäli ratkaisu löydetään, on meidän puolestamme löydettävä keinot auttaakseemme Carmenaa ja Patriciaa kustannusten kattamiseksi.

Yritimme myös neuvotella kaupungin edustajien kanssa heitä etsimään Pro Animals Romanialle uutta tonttia tai kohentamaan sekä laajentamaan vuosi sitten valmistunutta kaupungin tarhaa siten, että Pro Animals Romanian tarhan koirat voitaisiin siirtää sinne väliaikaisesti. Kaupungin tarhan laajentaminen ja kohentaminen ei kuitenkaan tule kuulema kysymykseen, koska kaupungin ylläpitämää tarhaa ei ole rakennettu kaupungin omalle tontille vaan yksityisten henkilöiden, jotka ovat jo vaatineet kaupungin tarhan tonttia itselleen ja kieltäneet kohentamasta tai laajentamasta tarhaa. Kaupungin tarha on siis rakennettu tontille, joita on takavarikoitu ihmisiltä Ceausescun valtakautena ja joita on nyt alettu vaatimaan takaisin. Koska kaupungin tarha ehdittiin rakentaa ennen kuin ihmiset alkoivat vaatia tonttejaan takaisin, on sillä mahdollisuus saada jäädä paikoilleen, mutta oikeudenkäynti kaupungin tarhan tonttioikeudestakin on parhaillaan menossa. Kaupunki ei myöskään ole halukas osallistumaan uuden tontin etsintään Pro Animals Romanialle.  

Kaupungin tarjoamat vaihtoehdot olivat siis  joko päästää Pro Animals Romanian tarhan koirat kaduille tai tuoda ne kaupungin nykyiseen tarhaan, joka sijaitsee kaupungin toisella laidalla PARin tarhaan nähden, niihin olosuhteisiin jotka siellä on. Voin vain kertoa, että olosuhteet ovat kertakaikkiaan kauheat. Julkaisen jälleen kerran myös teidän nähtäväksenne ottamamme järkyttävät kuvat kaupungin tarhalta. Kävimme myös keskusteluja kaupungin tarhalle palkatun uuden eläinlääkärin kanssa ko. tarhan koirien hoidoista. Kaupungin tarhaa ei ole puhdistettu vedellä 1,5 kuukauteen eikä desinfioitu millään tavalla. Kaupungin tarhan eläinlääkäri kuitenkin esim. steriloi tarhan koiria, mutta steriloidut koirat laitetaan toipumaan takaisin paskaisiin häkkeihin. Yritimme vaatia kaupungin eläinlääkäriä kieltäytymään työskentelmästä ellei tarhan sisätiloja pestä ja desinfioida säännöllisesti.

Patricia viestitti reissumme jälkeen, että he olivat käyneet taas katsomassa kahta tonttia, joista toinen oli vanha farmi ja toinen 1,8 hehtaarin tontti 15 minuutin päässä kaupungista. 1,8 hehtaarin tontti olisi sopiva ja siellä on lähellä sähköt sekä vesi ja viemäröinti. Omistaja pyytää tontista 2 euroa/neliömetri ja se tekee 38.000 euroa. Meillä on koossa 22.000 euroa eli sillä emme kyseistä tonttia saa ostetuksi. Ja kun ajattelee, että jos saisimme vaikka 50000 ihmistä lahjoittamaan yhden euron uutta tarhaa varten olisimme jo paljon pidemmällä uuden tarhan rakennushankkeessa Kun vain joku sen meille kertoisi kuinka saada ihmiset liikkeelle massoittain lahjoittamaan sen yhden vaivaisen euron.

Tg-Jiun paikallinen tv-kanava olisi halunnut haastatella minua Pro Animals Romanian tarhan tilanteen ja tekemämme yhteistyön johdosta tiistai-iltapäivänä, mutta missasimme sen valitettavasti pitkään kestäneiden edellä mainittujen neuvotteluiden vuoksi.

Maanantai-iltana Carmena huomasi, että hänen lompakkonsa oli varastettu ja hän epäili tarhan naistyöntekijää joka oli auttamassa supermarketista tuotujen pakettiautossa olleiden ruokien purkamisessa. Carmenan laukku oli nimittäin autossa etupenkillä tuolloin. 

Seuraavana päivänä asia sitten varmistui kun naistyöntekijä ei ilmestynyt töihin ja poliisille tehdyn rikosilmoituksen sekä kahden tarhan miestyöntekijän kuulusteluiden jälkeen tehdyn kotietsinnän tuloksena selvisi, että nainen oli lähtenyt todennäköisesti ulkomaille. Hänen kotoaan löytyi kasapäin tarhalta varastettua tavaraa, joita nainen oli ilmeisesti myynyt jo pitkän aikaa eteenpäin ja kerännyt varoja livistääkseen. Hän oli myös huijannut toista tarhan miestyöntekijää pyytämällä häneltä 400 leitä (100 euroa) luvaten ottaa tämän mukaansa Kreikkaan. Nyt Carmena ja Patricia pelkäävät, että seuraavaksi lähtevät tarhan miestyöntekijät samaan tapaan livohkaan. Patricia on viestittänyt, että kaiken lisäksi toinen tarhan miestyöntekijöistä on ollut lähtömme jälkeen kolme päivää ympäripäissään ja vaatii vain Carmenaa ja Patriciaa etsimään lisää työntekijöitä mieli saada hänet jäämään tarhalle töihin.

Tarhalla tarvitaan ehdottomasti kolme työntekijää, koska vapaapäiviäkin on pidettävä ja työ tarhalla on todella raskasta. Työntekijöiden ja varsinkin kunnollisten ja luotettavien saaminen tarhalle on todella haasteellista enkä sitä yhtään ihmettele olosuhteiden ollessa sen verran karut. Meidän on kuitenkin oltavat ylpeitä siitä, että olemme voineet auttaa Carmenaa ja Patriciaa niin paljon, että Pro Animals Romania on kyennyt työllistämään 3 ihmistä ja Patrician laskelmien mukaan hei voisivat palkata vielä neljännekin työntekijän, jos sellainen vain olisi tarjolla. Välillisesti olemme työllistäneet myös paikallista eläinlääkäriä ja jatkossa tietenkin tarhan omaa luottoleläinääkäriä.

Carmenan ja Patrician puhelimet soivat jatkuvasti, kun ihmiset ilmoittivat heille eläimiin ja eritoten koiriin kohdistuvista julmuuksista ja epäkohdista. Puhelimet soivat yleensä puoleen yöhön saakka joka päivä.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Carmena ja Patricia jaksoivat seurustella meidän kanssamme iltayhdeksään kestäneiden työpäivienkin jälkeen yli puoleen yöhön ja kysellä meidän sekä suomalaisten ystäviensä kuulumisia. Kävimme myös ajatusleikkiä siitä, olisiko Carmenan mahdollisuus löytää itselleen sopiva, hänen elämäntyylinsä ja koirat hyväksyvä mies internetin deittipalvelujen kautta, kun muuten ei tunnu olevan mitään mahdollisuuksia. Carmena kertoi, että vierailumme antavat hänelle voimaa ja niiden aikana hän tuntee olevansa kuin Xena - voimanainen, jolle kaikki on mahdollista. Tuolloin tunsin sydämessäni jälleen kerran pistoksen. Miksi välimatkamme onkin näin pitkä, ettemme voi vierailla hänen luonaan useammin. Sen nämä kaksi naista vähintään ansaitsisivat.

Sen voin kaikille kertoa, että me täällä Suomessa elämme lintukodossa emmekä täältä käsin kykene lähimainkaan ymmärtämään sitä jatkuvaa taistelua ja ongelmia, joita Carmena ja Patricia käyvät ja kohtaavat päivittäin. Heidän elämänsä todellisen raadollisuuden tajuaa vasta seuratessaan sitä heidän rinnallaan useampia päiviä. Itse olin jo kolmen päivän jälkeen aivan puhki kulkiessani heidän mukanaan kamppailusta toiseen enkä kykenisi millään maailman ihmeillä asettumaan Carmenan ja Patrician saappaisiin. Omat ongelmat tuntuvat tällä hetkellä todella vähäpätöisiltä ja tuskin vähään aikaan tulen valittamaan yhtään mistään oman elämäni suhteen. Nyt en oikeastaan kykene muuhun kuin itkemään ja ruokoilemaan apua Carmenalle ja Patricialle sekä heidän että kaupungin tarhan koirille.

Lopuksi haluan kiittää Heliä, Tuulia, JiiPeetä ja Jukkaa siitä, että olitte mukanani reissulla.

Alla olevan linkin takaa löytyy tarhareissukuvia. Oma kansio on luotu myös kaupungin tarhasta ja sinne säilötyistä koirista. Osa kaupungin tarhan kuvista voi järkyttää.

Reissukuvat 

Tähän loppuun lainaan vielä Tommy Tabermania:
"Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille."

-Kiia-