Alkusanat:

Lähdin Romaniaan, Tg-Jiun kaupunkiin, kuukaudeksi tarkoituksenani auttaa Pro Animals Romanian koiratarhan arjessa ja pitää kirjaa Tg-Jiun kaupungin ylläpitämän koiratarhan tapahtumista. Kaupungin tarha sijaitsee aivan Pro Animals Romanian tarhan vieressä.

Oltuani syksyllä 2008 7 viikkoa opintoihini liittyvässä työharjoittelussa Pro Animals Romanian tarhalla, olin nähnyt myös kaupungin tarhan elämää. Osasin siis varautua henkisesti siihen, mitä tulisin uudella matkallani näkemään.

Saavuimme Pro Animals Finland ry:n Kiian, Jukan ja Anun kanssa Tg-Jiuhun myöhään iltapäivällä. Näin heti muutaman tutun koiran, jonka olin nähnyt jo edellisellä matkallani Tg-Jiuhun syksyllä 2008. Näiden koirien yleiskunto oli entistä heikompi, eivätkä ne olleet saaneet ongelmiinsa hoitoa. Tarhalla oli, kuten viime syksynäkin, hyvin useilla koirilla eriasteisia iho-ongelmia.

Carmena halusi näyttää meille koiran, joka oli kuollut tarhalla edellisenä päivänä ilmeisesti muiden koirien puremiin. Koiraa ei ollut vielä haudattu. Aina tarhan työntekijät eivät hautaa koiria ollenkaan, jolloin irtiolevat koirat syövät ja repivät ruumiita.

Carmena löysi myös eräästä kopista kuolleen pennun. Tarhan työntekijä, Nikolai, ei ollut aikeissa edes siirtää kuollutta pentua pois ennen kuin Carmena oli joutunut häntä siihen patistamaan. Myös edellisen matkani yhteydessä Nikolain jäljiltä kopeista löytyi usein kuolleita koiranpentuja, jotka olisivat jääneet koppeihin, ellei Carmena olisi joka ilta käynyt tarkastamassa niitä.

Tarhalla oli paljon pieniä pentuja. Kaikki olivat hyvin laihoja, niillä oli ainoastaan matojen täyttämät mahat. Pennut ovat yleisesti ottaen kaikki sairaita. Virukset ja bakteerit pääsevät leviämään valtoimenaan, sillä sairaille koirille ei ole paikkaa, jonne ne voitaisiin laittaa saamaan hoitoa; koirat kulkevat kaikki vapaasti keskenään. En ole koskaan nähnyt tai kuullut yhdenkään sairaan koiran saaneen tai saavan kaupungin puolesta minkäänlaista hoitoa.

Tarhan varastorakennuksen ja aidan välissä oli musta narttupentu, joka vain makasi paikallaan. Pentu oli oksentanut ja siitä näki selvästi, että se oli erittäin sairas ja vaatisi välitöntä hoitoa. Nikolailta emme apua saaneet pennun ulosottamiseksi. Päätimme odottaa seuraavaan päivään pennun pelastamista, sillä tarhaa oltiin jo sulkemassa.

Otimme tarhalta kolme hyvin sairasta pentua hoidettavaksi Pro Animals Romanian tiloihin, sillä kaupungin ylläpitämällä tarhalla ne tulisivat kuolemaan.

Jouduimme leikkaamaan hieman aitaa, jotta pentu aidan ja rakennuksen välissä saatiin pois. Pentu oli edelleen hyvin huonossa kunnossa ja se sai heti antibiootteja ja vitamiineja.

Ruokimme sairaita pentuja mukanamme tuomilla lahjoitusruoilla. Pennut näkevät selvästi nälkää, sillä aikuiset koirat eivät omalta nälältään päästä pentuja syömään. Ainoa annettava ravinto niille on aikuisten koirien kuivaruoka, joka on pienelle pennulle lähes mahdotonta syödä. Carmena antaa päivittäin lihaa annettavaksi pennuille ja niiden emoille.

Näimme miten Nikolai potkaisi kovaa yhtä tarhan koirista. Nikolai huutaa koirille jatkuvasti joka ikinen päivä ja käyttäytyy niitä kohtaan uhkaavasti. On ihme, jos hän ei jonain päivänä tule purruksi, sillä koirat pelkäävät Nikolaita ja ovat muutenkin usein traumatisoituneita kaduilla saaduista huonoista muistoista. Peloissaan oleva koira voi jonain päivänä hyökätä takaisin, jos Nikolai jatkaa samalla tavalla koirien kohtelua, ja minun, kuten muidenkin koirien asioita ajavien mielestä se olisi täysin oikeutettua. Mutta miten käy koirien tarhalla, jos niiden todetaan olevan "aggressiivisia"?

Kulkukoiria muutenkin syytetään useasti aggressiivisiksi, vaikka omien kokemuksieni perusteella minulla ei ole koskaan ollut turvaton olo kävellessäni kaduilla. On eri asia, jos koiria kohtaan käyttäytyy uhkaavasti, siinä tilanteessa ihminenkin puolustaisi itseään. On mielestäni muutenkin todella suuri vääryys näitä koiria kohtaan, että ne kaiken kokemansa jälkeen joutuvat tarhatyöntekijän väkivallan kohteeksi. Ei ole koirien vika, että ne on ensin ei-toivottuina syntyneet, jonka jälkeen ne elävät yleensä ilman omistajaa kaduilla ja jotkut napataan tarhalle viettämään loppuelämäänsä katujakin surkeammissa olosuhteissa.

Ruokimme tänäänkin pentuja märkäruualla, jota pennut söivät hotkien. Annoimme pienimmille myös hieman emonmaidonvastiketta, jonka selvästi totesimme menevän tarkoitukseensa. Emot, jotka pentuja imettävät, ovat useimmiten hurjan laihoja ja pennut tietenkin vievät paljon energiaa emoilta, joilla sitä energiaa ei ole omiinkaan tarpeisiin.

Tarhan oikean puolen ensimmäisessä häkissä asuu aikuinen koira, jolla on hyvin vakavia terveydellisiä ongelmia. Se on nälkiintynyt, koska se ilmeisesti pelkää muiden hyökkäävän kimppuunsa, jos se yrittää syödä häkin edustalle tarjottua ruokaa. Koiran vasen etujalka on poikki tai muuten vaurioitunut, niin, ettei se voi varata sille painoaan. Molemmissa etujaloissa rannenivelten kohdilla on myös isot haavat, jotka ovat tulehtuneet. Koiralla on myös joko hermostollisia ongelmia sen sykäyksittäisestä tärinästä johtuen tai jotain muuta, joka vaatisi eläinlääkärin lausunnon, jotta ongelma voitaisiin korjata tavalla tai toisella. Koira sai meiltä yhdistyksen lahjoituksista ruokaa syödäkseen ja myös Carmenan antamista ruoista saa tämä koira osansa pysyäkseen edes siedettävässä kunnossa.

Jään vielä Tg-Jiuhun lähes neljäksi viikoksi mm. seuraamaan kaupungin tarhan tapahtumia Pro Animals Finlandin porukan lähdettyä tarhamatkaltaan takaisin Suomeen.

Ruokin pentuja kaupungin tarhalla ja sairasta koiraa ensimmäisessä häkissä oikealla. Illalla tämä koira oli jäänyt laihoista etujaloistaan kiinni laudoista rakennettuun alustaan, jossa on n. 5 cm rakoja joka laudan välissä. Koira oli pahasti jumissa ja sitä sattui niin, että se yritti purra auttajiaan. Tarhan työntekijä otti peltisen ruoka-astian, jolla hän painoi koiran päätä pois, kun se yritti purra, ja veti koiran niskasta kiinnipitäen irti. Koira sai entistäkin syvempiä haavoja valmiiksi huonoihin jalkoihinsa, eikä edelleenkään kaupungin tarhan puolesta koira saanut niihin mitään hoitoa.

Minulla ei ollut aikaa käydä kaupungin koiratarhalla. Olin tutustumassa muihin laiminlyönteihin, jotka kohdistuivat koiriin Tg-Jiun kaupungissa. Carmena kuitenkin oli illalla tapansa mukaan käynyt tarhalla ja kertoi hoitaneensa sairaita pentuja ja antaneensa ämpärillisen ruokaa annettavaksi pennuille ja sairaille.　

Pieni pentu oli joutunut muiden koirien puremaksi sillä seurauksella, että sillä oli vakavia haavoja kaulassa, rinnassa, mahassa ja peräpäässä. Carmena antoi pennulle antibiootteja ja puhdisti haavoja desinfiointiaineella.

Pro Animals Romanian tarhan pihalle ilmestyi pariskunta, joka kyseli Patricialta oliko hän tietoinen minne koirasiepparit koiria veivät. Heidän kotinurkillaan ruokkimansa koirat olivat kuulemma koirasiepparit ottaneet, mutta he eivät löytäneet koiria kaupungin tarhalta. Patricia kertoi, ettei hän tiedä, minne koirat oli viety, ja saattoi olla, että koirat oli jo tapettu. Pariskunta oli hyvin vihainen ja surullinen koiriensa puolesta. Siitäkin huolimatta Patricia kertoi minulle uskovansa, ettei pariskunta tee kaupungintalolle valitusta asiasta, vaikka hän kovasti yrittikin kertoa, miten tärkeää valituksen tekeminen on, jotta koirien mielivaltainen hävittäminen loppuisi.

Näin, että yhdellä koiranpennuista oli veriripuli, johon Carmena antoi lääkettä, kuten myös antibiootteja jokaiselle sairaalle pennulle joka päivä. On kuitenkin mahdotonta tietää, milloin kelläkin koiralla on ripuli, sillä tarhan työntekijät eivät tarkkaile koiria ja niiden vointia saati kerro koirista Carmenalle.

Kuvasin tänään paljon kaupungin tarhan koiria sekä niiden iho-ongelmia ja muita vaivoja, kuten haavoja ja alhaalla asustelevan taistelurotuisen koiran erittäin pahaa virheasentoa oikeassa etujalassa. Samaisella koiralla on myös toinen silmä pahasti tulehtunut ja sillä on myös paljon ulkoloisia, joiden vuoksi koiralla on olematon karvapeite.

Kuvia kaupungin tarhan sairaista koirista löytyy täältä

Carmena hoiti tänään neljättä päivää pentua, joka oli joutunut muiden koirien puremaksi (kts. 4.7.2009). Niin vakavien ja infektoituneiden haavojen hoitoon tarvittaisiin eläinlääkärin hoitoa, mutta pentu ei ole sitä saanut kaupungin puolesta, eikä lahjoitusvaroin toimiva Pro Animals Romania voi kaikkia auttaa kovin paljoa, sillä heillä on hoidettavanaan omalla tarhalla n.400 koiraa.

Huomasin tarhan ison keskialueen keskellä verta ja hyytyneitä veripaakkuja. Hieman tutkiskeltuamme asiaa huomasimme veren olevan peräisin erään juoksussa olevan nartun emättimestä. Ilmeisesti lukuisat astumiset olivat vaurioittaneet sen synnytysteitä tai sen tultua tiineeksi pennut olivat menneet kesken. Narttu on kuitenkin voinut tulla tiineeksi uudestaan, ja se miten narttu pystyy synnyttämään pennut, mikäli sen synnytyskanavat ovat vioittuneet, ei kiinnosta kaupungin tarhalla työskenteleviä ihmisiä, eikä liioin muitakaan päättäviä elimiä.

Tarhalla ei ole tapahtunut mitään arkipäiväisestä poikkeavaa. Carmena hoitaa sairaita pentuja kuten ennenkin ja antaa hiukan lisäravintoa pennuille ja sairaille. Kaupungin puolesta koirat eivät edelleenkään ole saaneet hoitoa.

Pieni pentu, joka oli joutunut muiden koirien puremaksi, on huonontunut kaikista Carmenalta saamista hoidoistaan huolimatta. Sen haavat ovat infektoituneet, ja haavojen alle on syntynyt suuria, kovia patteja. Myös vasemmalle puolelle kaulaa, jossa siis ei ole jälkiä puremahaavoista, on ilmestynyt huolestuttava patti.

Yksi sairaista pennuista oli haettu uuteen kotiin aiemmin päivällä ja tilalle koirasiepparit olivat tuoneet ainakin yhden koiran.

Kysyin Carmenalta ja Patricialta sinisistä korvamerkeistä, joita oli osalla tarhan koirista. Minulle kerrottiin, ettei näillä korvamerkeillä ole mitään merkitystä, ne eivät kerro steriloinnista saati rokotuksista. Koirat on merkitty ei-minkään vuoksi. Ehkä merkeillä yritetään saada tarhan toiminta näyttämään enemmän organisoidulta eläinsuojelijoiden silmissä. Huomasimme myös, että suurin osa korvamerkeistä on laitettu koirille väärinpäin niin, ettei koko numeroa edes voi nähdä.

Eilen adoptoitu pentu oli tuotu takaisin tarhalle, koska se oli sairas. Tästäkin selviää se, miten ihmiset eivät ole valmiita sitoutumaan koiran hoitoon, jos se sairastuu. Jos koiran kanssa tulee ongelmia, se tuodaan joko tarhalle tai se jätetään kadulle. 　

En käynyt tarhassa sisällä, seurailin vain ulkopuolelta, kun Carmana lääkitsi sairaita koiria. Carmena myös puhdisti purruksi tulleen pennun haavoja puhdistusaineella ja suojasi ne haavasprayllä.

Pieni pentu, jolla oli vakavia infektoituneita puremahaavoja, kuoli tänään. Pentu olisi tarvinnut heti alusta saakka eläinlääkärin hoitoa, kuten kaikki purematapaukset.

Koirasiepparit olivat tuoneet uusia koiria tarhalle päivän aikana: n. 3 kk vanhan pennun ja aikuisen koiran, jota kuulemma toinen koira oli kadulla purrut. Koira makasi nurkassa liikkumatta, se oli selvästi kauhuissaan kaikesta kokemastaan. Emme uskaltaneet siksi liikuttaa sitä nähdäksemme, oliko koiralla haavoja, joita olisi tarvinnut hoitaa.

Eräässä häkissä asuneista kolmesta pienestä pennusta yksi oli annettu uuteen kotiin ja yksi oli tarhan työntekijän mukaan vain kadonnut; hän ei ollut löytänyt pentua tullessaan aamulla töihin.

Eräs koirasieppareista adoptoi yhden sairaan pennun, sen, joka jo kerran kävi uudessa kodissa, mutta tuotiin takaisin, koska oli sairas. Sitä, hoitaako tämä ihminen pentua kuntoon, ei kukaan meistä voi tietää. Kun katsoo sitä välinpitämättömyyttä, jonka vuoksi koirat tarhalla kärsii, en jaksa uskoa, että tämänkään pennun uusi omistaja sitä hoitaa, sillä pennut ovat todella sairaita. Sairaan pennun hoitaminen terveeksi vie aikaa ja rahaa.

Carmena lääkitsi pentuja kuten jokaisena päivänä. Pennut saivat antibiootteja ja ripulilääkettä. Carmena kertoi saaneensa sovittua kaupungintalon teknisen johtajan kanssa, että koirat kaupungin nykyisellä tarhalla saavat olla siellä ainakin syksyyn saakka ennen kuin ne siirretään uuteen tarhaan, sillä sää on hyvä ja koirien on parempi asua ulkotiloissa. Alun perin koirat oli ollut tarkoitus siirtää uuteen tarhaan 25.7. (Lisäys 8.8.2009: Koirat siirrettiin uuteen tarhaan elokuun alussa teknisen johtajan lupauksista huolimatta ja kertomatta asiasta Carmenalle).Olimme lähdössä tarhalta, kun huomasimme, että kaupungin tarhan työntekijä oli jättänyt muutaman häkin oven auki lähtiessään ja koirat pääsivät häkeistä muiden koirien luo isompaan tilaan. Vaarana on, että koirat pääsevät tappelemaan, joten minä kiipesin aidan yli siirtämään joitakin koiria omiin häkkeihinsä Carmenan opastaessa aidan toisella puolella.

Carmena lääkitsi jälleen pentuja. Niillä antibiooteilla, joilla Carmena pentuja lääkitsee, ei kuitenkaan ole suurta vaikutusta pentujen terveydentilaan. Pentujen pitää päästä eläinlääkärin hoidettavaksi, jotta ne voisivat selvitä. Carmena ja Patricia eivät voi omistaan hoitaa kaikkia tarhan koiria, eikä Pro Animals Romanian tarhalla ole edes tiloja hoitaa yhtään enempää sairaita koiria kuin siellä nyt hoidetaan.

Uuden Tg-Jiun kaupungin tarhan avajaiset. Saavuin paikalle Carmenan kanssa. Paikalla oli yllättävän paljon lehdistöä, jotka haastattelivat niin Carmenaa kuin kaupunginjohtajaa ja muita kaupungintalon päättäjiä, jotka ylpeänä esittelivät tarhaa, jonka rakennuskustannukset olivat kuulemma 300 000 euroa.

On mielestäni mahdotonta, että paikkaan olisi laitettu niin paljon rahaa. Koko tarha on nimittäin tehty vanhaan rakennukseen, jota ei ole millään lailla edes peruskorjattu niiltä osin, jossa koirien on määrä asua. Rakennuksen katosta tippuu vesi läpi, joten seinissä ja katossa voi selvästi nähdä suuria kosteusvaurioita. Viemäröintiä koko paikasta en löytänyt muuta kuin hallin reunoilla kiertäneet n. 20 cm syvät urat, joita päällysti metalliritilä. Koko hallissa on yksi vesipiste, joten on mahdotonta, että yhden vesiletkun avulla tarha saataisiin siivottua edes siedettävään kuntoon.

Kukaan lehdistöstä ei kyseenalaistanut koko hanketta, vaan kaikki tuntuivat olevan iloisia "hienosta" uudesta tarhasta. Aloin voimaan pahoin, kun ajattelin miltä tarha tulee näyttämään, kun sinne laitetaan koiria - sadoittain koiria. Myös se, ettei kukaan ajattele, saati vaivaudu kysymään siitä, miten olot pidetään koirille asumiskelpoisina, sai minut niin vihaiseksi.

Illalla olin Carmenan mukana kaupungin tarhalla kuten ennenkin. Laskimme kaikki tarhan koirat, joita oli 140. Koko ajan koirien määrä kuitenkin vaihtelee, sillä etenkin pentuja kuolee tarttuviin tauteihin ja aikuisia koiria kuolee mm. tappeluissa. Tappeluita aiheuttavat mm. steriloimattomat nartut, joiden juoksujen aikaan urokset alkavat pienessä tilassa taistella narttujen huomiosta. Koirasiepparit tuovat tarhalle koiria, ei kuitenkaan niin paljon kuin he ottavat kaduilta kiinni. Tarhalla oloni aikana kaupungin tarhan puolella kuoli tiettävästi 7 koiraa ja 3-4 katosi jäljettömiin.

Lääkkeitä (Synulox-antibioottia ja ripulilääkettä), joilla Carmena hoiti pentuja, kului päivittäin kahden-kuuden sairaan pennun tarpeisiin. Pennut saivat lääkkeensä painon mukaan eli päivittäin meni 1-5 antibioottia ja ripulilääkettä enemmän, 1 pilleri elopainokiloa kohti.

Carmena käytti lähes päivittäin haavojenpuhdistusainetta ja haavaspraytä koirien avohaavoihin. Hän myös puhdisti kahden koiran pahoja silmätulehduksia silmiin tarkoitetulla puhdistusaineella ja pyyhki silmät sideharsolla.

Carmena antoi kaupungin tarhan työntekijöille päivittäin ylimääräisenä avustuksena omistaan 10 litran sangollisen kanasta ja leivästä valmistettua märkäruokaa annettavaksi sairaille koirille ja pennuille, sekä Nikolain töissä ollessa lisäksi n. 10 litraa kuivamuonaa (koska Nikolai antoi kaikille koirille päivittäin liian vähän ruokaa). Pro Animals Finlandin vapaaehtoiset toivat mukanaan märkäruokaa, jota myös annettiin pennuille. Myös minä annoin toisinaan hiukan kuiva- sekä märkäruokaa surkeimmille ja nälkiintyneimmille koirille.

Tarhalla oli ainakin 2 erittäin vakavasti sairasta koiraa, jotka olisi pitänyt välittömästi viedä eläinlääkäriin hoitoon: taistelurotuinen koira virheasentoisen jalan kanssa sekä nälkiintynyt sairas koira haavoineen. Näiden koirien kunto on jo niin huono hoidonpuutteista johtuen, että ne tulisi lopettaa. Myös vanha, ruskea, hieman bokseria muistuttava uroskoira vaatii pikaisesti hoitoa. Koira on pahasti nälkiintynyt, sillä on paha iho-ongelma selässä, joka myös toisinaan vuotaa verta ja tulehtuu, ja sen vasen silmä erittää vihreää eritettä. Muistan koiran edelliseltä matkaltani, jolloin se jo oli hurjan huonossa kunnossa, nälkiintynyt ja vaivainen.

Olen maininnut tässä päiväkirjassani varmasti kyllästymiseen saakka sitä, miten Carmena hoitaa päivittäin Tg-Jiun kaupungin koiratarhan koiria. Sillä tahdon yrittää korostaa sitä, miten paljon hän antaa omasta ajastaan, omista lääkkeistään ja jaksamisestaan näille koirille.

Koirat tarvitsisivat eläinlääkärin hoitoa, mutta sen sijaan ne jätetään tarhalle vaivoinensa. Steriloimattomien narttujen pennut kuolevat tarhalla poikkeuksetta, sillä tarhalla on paljon tarttuvia tauteja, jotka pääsevät tarttumaan kaikkiin pentuihin, jotka ovat muutenkin vastustuskyvyltään heikkoja, nälkiintyneitä, täynnä matoja ja ulkoloisia. Jatkuvat juoksuajat, pentueet ja imettäminen rasittavat myös emoja kohtuuttoman paljon, eivätkä emot saa sen enempää ravintoa kuin muutkaan koirat, vaikka sitä tarvitsisivat.

Jo tarhan rakenteetkin ovat koirille vaarallisia, sillä kattamattomista häkeistä koirat pääsevät kiipeämään yli, jolloin ne saattavat loukata itsensä teräviin rautalankoihin. Näin kävi eräälle nartulle viime tarhamatkan yhteydessä. Narttu oli kiivennyt aidan yli, ja sen nisät olivat pahoin repeytyneet aidan reunaan. Tällöin Carmena ja Patricia ottivat koiran hoiviinsa ja veivät eläinlääkäriin paikattavaksi, sillä koira olisi hoitojen puutteessa voinut kuolla hitaasti ja tuskallisesti, sillä todella suuri avohaava niissä olosuhteissa tulisi infektoitumaan varmasti.

Tuuli Matero

Kuvia kaupungin tarhan koirista sekä väliaikaisella että uudella tarhalla.

PS.

Tuulin silminnäkijähavainnot ja päiväkirja ovat myös auttaneet PAFia koostamaan laajan raportin Tg-Jiun kaupungin tarhasta.

Kyseinen raportti on lähetetty tiedoksi laajalla jakelulla mm. EU-taholle sekä Romanian viranomaisille.