|
Hei,
Tg-Jiun tarhareissu on nyt taas takanapäin. Saimme kokea monenmoista matkamme aikana ja kuten aina, tunnelmat vaihtelivat laidasta laitaan.
Teen matkastamme pienen koosteen ja toivon teidän saavan sen avulla hyvän kuvan matkamme sisällöstä. Tuuli jäi tarhalle vielä heinäkuun loppupuolelle saakka auttelemaan ja häneltä varmasti saamme sitten lisää informaatiota Tg-Jiussa ja sen ympäristössä tapahtuvista asioista. Voin jo nyt taata, että ne tulevat olemaan erittäin mielenkiintoisia.
Minulle ja Jukalle matka Tg-Jiuhun oli kahdeksas ja Anukin on ollut mukana jo useamman kerran. Tuuli vietti viime syksynä kaksi kuukautta tarhalla vapaaehtoistyössä, joten hänet luimme jo lähes tarhakalustoon kuuluvaksi. Alunperin matkaan oli lähdössä useampikin reissulainen, mutta monille tuli viime hetken esteitä ja toivomme tietenkin heidän pääsevän mukaan seuraaville tarhamatkoillemme.
Lentomatka Bukarestiin sujui mukavasti joskin Helsinki-Vantaan lentoasemalla meillä oli aika mielenkiintoinen episodi. Olimme laittaneet matkatavaramme viemisineen ruumaan, mutta mukanamme oli melkoinen määrä 150 gramman koirien ja kissojen märkäruoka-annoksia pakattuna käsimatkatavaroihin ja nehän tietenkin katsottiin nesteiksi turvatarkastuksessa. Olimme jo todella masentuneita, kun kaikki annospussit poistettiin kasseistamme. Onneksi eräs paikalla olleista virkailijoista hoksasi, että voisimme vielä viedä kaikki käsimatkatavaroista poistetut annospussit lähtöselvityksen kautta toimitettavaksi ruumaan ja niin teimmekin. Toki olisimme pakanneet ko. annospussit jo aikaisemmin matkatavaroihden joukkoon, mutta koska niistä olisi tullut reippaasti ylikiloja, niin pakkasimme ne käsimatkatavaroihin. Loppujen lopuksi säästyimme kuitenkin maksamasta ylikiloista ja huokasimme helpotuksesta. Kyseiset ruoka-annokset olivat todella tarpeen kun ruokkimme lukuisia koiria matkattuamme Tg-Jiuhun ja niistä riitti vielä moneksi päiväksi ruokkimaan kaupungissa vastaan tulleita nälkäisiä koiria ja kissoja.
Tg-Jiuhun saavuimme lauantai-iltana hieman ennen seitsemää. Suuntasimme tietenkin ensimmäiseksi tarhalle, jossa meitä odotti jo tarhan vahtikoirat Gogu, Kitza ja Nemo. Edellisenä päivänä tarhan edustalle oli ilmestynyt nuori koira, joka yritti kovasti päästä Gogun suosioon mitä ilmeisimmin ymmärtäen, että hänen tulee saada Gogun hyväksyntä voidakseen jäädä tarhan vahtikoiraksi.
Nemo ja Kitza sekä Gogu ja hänen nuori adjutanttinsa.
 
Tervehdittyämme tarhan vahtikoirat ja Carmenan sekä Patrician menimme Carmenan pyynnöstä Tg-Jiun kaupungin ylläpitämän tarhan puolelle, koska Carmenan oli vielä vietävä sinne ruokaa riittämättömien kaupungin tarjoamien päiväannosten lisäksi. Kaupungin puoleisella tarhalla meitä kohtasi tietenkin aika lohduton näky sairaine koirineen. Tarhalta löytyi myös kuollut koiranpentu ja poimimme vielä illan mittaan kolme huonossa kunnossa ollutta pentua varastorakennukseen, jossa oli jo kuusi ennestään kaupungin puoleiselta tarhalta.
Kuollut pentu kaupungin tarhalla
 
Majoittauduttuamme hotelliin ja käytyämme pikaisessa suihkussa meitä odotti vielä vierailu Carmenan veljen perheen luona. Sinne saavuttuamme meille tarjoiltiin yltäkylläinen ilta-ateria ja lopulta pääsimmekin nukkumaan vasta yhden aikaan yöllä.
Seuraavana aamuna suuntasimme ensin Kauflandin kautta ostaaksemme tarhalle tarpeellisia tarvikkeita ja penturuokaa. Anu päätti ostaa myös ruokaa kaupungin puolen tarhan koirille, jota kertyikin sitten 150 kiloa.
 
Kun olimme purkaneet ostamamme tarvikkeet hajauduimme muutamaksi tunniksi kukin tahollemme sillä puolen päivän jälken oli ohjelmassa käydä tarkistamassa erään kerrostalon kellarikerrokseen puoli vuotta sitten heitetyn koiranpennun tilanne ja mennä sen jälkeen tapaamaan Dona-hevosta ja hänen Daria-varsaansa sekä tietenkin Carmenan lemmikkejä.
Varhain iltapäivällä saavuimme kahden rapun kerrostalon pihalle, jonka kellarikerrokseen lapset olivat tammikuussa heittäneet pienen koiranpennun ja joka on oleskellut pimeässä kellarikerroksessa siitä saakka saaden ruokaa kahdelta kerrostalon asukkaalta pienestä luukusta joka avautuu kellarikerrokseen talon ulkopuolelta. Se on vankilassa olevan koiran ainoa kontakti ulkomaailmaan ja muutaman vastaavan luukun kautta se näkee edes häivähdyksen valosta. Vaikka koira onkin elänyt eristyksessä puolen vuoden ajan, tuntee se niiden kahden naisen äänen, jotka sitä ruokkivat ja tulee hakemaan ruoan heidän käsistään joskaan naiset eivät voi koskettaa koiraa sen arkuuden vuoksi.
Jukka ja Patricia laskeutuivat kellarikerroksen luukusta alas mukanaan noin 50 metrin pitunen jatkojohtorykelmä valoineen. Heti luukusta alas astuttuaan Jukka kertoi meille, että haju alhaalla on kuvottava ja kellarikerros lienee täynnä viemärijätettä ja ihmisten ulosteita sekä kuolleita rottia. Pari tuntia kellarikerrosta tutkittuaan Jukka totesikin alueen olevan valtavan eli koko kerrostaloalueen kattavan. Jukka yritti tukkia niin monta pakoreittiä kuin mahdollista, jotta koira voitaisiin eristää tarpeen tullen pienelle alueelle. Lopulta sovittiin, että koiraa ei ruokita seuraavana päivänä, jotta se olisi mahdollisimman nälkäinen silloin kun sille annetaan seuraavan kerran ruokaa, jonka sisällä on rauhoittavia saadaksemme koira pois vankilastaan.
Alla kuvia siitä tilasta, johon koira tulee ruokittavaksi.
 
Sitten suuntasimme matkamme Carmenan kotiin tavataksemme hänen lemmikkinsä sekä Dona-hevosen ja Daria-varsan. Carmenan kotona meitä odottikin innokas lauma koiria ja yllätykseksemme kaikki Carmenan kissatkin olivat kotona viettämässä kuuman päivän lepohetkeä. Paras hiirenmetsästysaikahan on tietenkin vasta iltaisin ja öisin.
 
Ja sitten olikin kiire jo Donan ja Darian luo. Dona suojeli pienokaistaan eikä antanut meidän tulla liian lähelle, mutta kuvata kuitenkin saimme rauhassa ja Dona suorastaan uhkui äidin onnea ja Daria on liikuttavan suloinen.
Carmenan kotoa suuntasimme pikaisesti katsomaan tonttia, joka olisi mahdollinen uutta tarhaa varten, mutta jonne vesien ja viemäröintien saaminen ei ole aivan yksinkertaista ja vaatii myös aikamoista taloudellista panosta. Tg-Jiun kaupungin päättäjätkään eivät ole toistaiseksi kyenneet osoittamaan Pro Animals Romanialle tonttia uutta tarhaa varten ja tilanne on aikamoisen hankala.
Sitten meitä odotettiinkin jo Carmenan veljen perheen luo päivälliselle, jonka nautittuamme meillä olikin kiire takaisin tarhalle. Illalla kymmenen jälkeen kokoonnuimme vielä syömään Carmenan ja Patrician kanssa iltapalaa vaikka olimmekin kaikki jo melkoisen väsyneitä.
Seuraavana aamuna riensimme suoraan tarhalle auttamaan sillä oli Carmenan syntymäpäivä ja halusimme helpottaa hänen työpäiväänsä mahdollisimman paljon. Päivä venähtikin melkoisen pitkäksi ja pääsimme juhlistamaan Carmenan syntymäpäiviä vasta yhdentoista aikaan illalla. Carmenan syntymäpäiväjuhlat olivat lämminhenkiset ja saimme tavata myös Carmenan ihastuttavat vanhemmat. Carmena oli hyvin liikuttunut siitä, että sai myös meitä suomalaisia ystäviään juhlimaan syntymäpäiviään ja kiitteli kyyneleet silmissä saamistaan runsaista lahjoista. Carmena myös kertoi, että hän niin toivoisi saavansa myös Tg-Jiusta samanlaisia ystäviä, joita hänellä on Suomessa.
Kolmantena tarhapäivänä meiillä oli ohjelmassa mm. tavata Tg-Jiun kaupungin teknisen viraston johtaja keskustellaksemme yhteistyöstä kulkukoiraongelman poistamiseksi Tg-Jiusta. Tapaaminen oli todella erikoinen ja kaupungin viesti meille oli aika selkeä. He odottivat, että meillä on taloudelliset valmiudet ja strategia, joiden avulla voimme auttaa kaupunkilaisia. Kaupungilla ei kuulema ole varoja sterilointiohjelmiin ja kun yritimme udella mikä on Tg-Jiun kulkukoiraongelmaan varattu budjetti esim. tälle vuodelle, niin siitä vaiettiin visusti. Totesimme kaupungin edustajille kuitenkin, että heidän budjettinsa on todennäköisesti kymmenkertainen siihen nähden millä Pro Animals Romania hoitaa neljä sataa koiraa ja myös kaupungin tarhan koiria omiensa lisäksi. Lopulta päädyimme siihen, että teemme kattavan raportin Tg-Jiun kulkukoiratilanteesta ja kaupungin toimista sen suhteen kuten myös koko Gorjin läänin tilanteesta koska vaikutti siltä, että Tg-Jiun kaupungin päättäjät pitävät Tg-Jiun tilannetta ihanteellisena verrattuna muihin Gorjin läänin alueisiin. Ehkä se sitä onkin, mutta se ei varmasti ole mikään syy olla tekemättä yhteistyötä silloin kun sitä tarjotaan. Lähetämme raporttimme sitten EU-tasolle, Romanian kansallisille viranomaisille ja tietenkin tiedoksi myös Tg-Jiun paikalilsille viranomaisille.
Alla olevassa kuvassa Tg-Jiun kaupungin hallituksen tekninen johtaja Anun ja Patrician kanssa.
Yritimme myös saada parannusta nykyiseen tilanteeseen kaupungin tarhalla, jossa koirat lisääntyvät holtittomasti, niitä ei hoideta ja ne eivät saa riittävästi ruokaa, mutta sanomamme ei vain tuntunut menevän perille. Ehkä yhtenä syynä on se, että Romaniassa päätäntävalta tuntuu olevan miehillä ja jos vastassa on naisia, niin on aivan samantekevää mitä he puhuvat ja mitä tekevät. Ehkä säkillinen riihikuivaa rahaa auttaisi asiaa, mutta sitä meillä ei valitettavasti ollut tarjota. Sovimme kuitenkin, että tapaamme uudestaan syksyllä ja teemme ehdotuksemme mm. sterilointiohjelman aloittamiseksi. Siihen meidän tulisi tietenkin kyetä vastaamaan myös taloudellisesti ja haasteet ovat jokseenkin utopistiset näillä näkymin ellemme saa mukaamme jotakin suurempaa organisaatiota.
Viime päivinä Tg-Jiun medioissa on ollut kovasti esillä uusi kaupungin EU-standardien mukainen tarha. Alla kuvia, joista jokainen voi päätellä minkä standardien mukainen tarha on. Henkilökunnan tilat on kyllä kuvien mukaan laitettu viimeisen pääle, mutta koirilla ei esim. ole minkäänlaista pääsyä ulkotiloihin, ulkoseinistä ja katoista tihkuu kaiken lisäksi vesi läpi ja viemäröintiä ei tarhan tiloissa ole muussa muodossa kuin yksi ritilä perimmäisissä häkeissä. Likakaivo tarhalta johtaa rakennuksen alle ja jää jätevesi jää sinne lillumaan ja muhimaan aiheuttaen varmasti terveysriskejä.
 
 
Alla olevissa kuvissa uuden kaupungin tarhan viemäriritilä ja rakennuksen alla oleva "likakaivo";
jonne mm. kaikki koirien ulosteet huuhdellaan.
Tiistai-iltapäivällä oli vielä edessä kellarikerroksessa vankina olevan koiran pyydystäminen, mutta kolmen tunnin yrityksistä huolimatta koira pääsi livahtamaan vielä rauhoittavien vaikutuksen alaisenakin ahtaaseen piilopaikkaan, josta kuva alla. Koiran pelastustyöt jatkuvat siten edelleen.
Pro Animals Romanian tarhan varastorakennuksen "kattopanelointi" on romahtanut osittain ja kiitos siitä tarhan kissojen Suzyn sekä hänen uuden ystävänsä Missyn. Mietimme jo huolestuneena tulevaa talvea ellei sitä ennen tapahdu ihmettä uutta tarhaa ajatellen.
 
Alla kuvia tarhan varastorakennuksen asukeista. Kaikki pennut ovat kaupungin tarhalta pelastettuja. Äskettäin steriloitu Panditza on adoptoinut kolme pienintä pentua. Alimmissa kuvissa myös muita varastorakennuksen asukkeja.
 
 
 
 
Tg-Jiuhun saapumisemme iltana kaupungin puoleiselle tarhalle jäi pieni musta vaahtoa oksenteleva pentu, joka istui tarhalla olevan varaston ja sitä ympäröivän verkkoaidan ahtaassa välissä emmekä saaneet sitä sieltä pois. Seuraavana aamuna tarhalle tultuamme syöksyin heti tarkistamaan pennun tilan ja totesin kauhukseni sen makaavan ulosteissaan nääntyneenä. Emme keksineet enää muuta keinoa kuin etsiä pihdit, joilla saksimme verkon rikki ja kiikutin puolikuolleen pennun varastorakennukseen, jossa pesin sen, kiedoimme froteepyyhkeeseen ja annoin sille pienellä ruiskulla vettä. Pentu jaksoi juuri ja juuri niellä pieniä määriä vettä. Iltapäivällä Patricia nesteytti pennun ja illalla annoimme sille maidonvastiketta. Seuraavana päivänä pentu söi jo oma-aloitteisesti ruokaa kupistaan ja saatuaan massun täyteen uuvahti unten maille pää kupissa. Pikkuinen oli kuitenkin jo niin sairas, että se jouduttiin saattamaan sateenkaarisillalle pian Suomeen palattuamme. Onneksi pentu sai elää viimeiset päivänsä rakastettuna ja siitä pidettiin huolta noiden päivien aikana kaikin mahdollisin tavoin.
 
 
 
Alla vielä kuva Donan entisestä tallista tarhan yhteydessä. Siellä asustaa nykyään pentuja sekä Nalle ja Vierme, jotka ovat ns. näkövammaisia.
Alla vielä pari kuvaa tarhan vartiokoirasta Nemosta sekä kaupungin tarhan edustalla majailevasta kahdesta koirasta, jotka tykkäävät viettää lepohetkeä ajotien tuntumassa. Kävin siirtämässä Nemoa useaan otteeseen kauemmas ajotieltä, koska pelkäsin koko ajan jonkun ajavan sen päälle.
 
Tarhalla on niin paljon kaikenlaista puuhaa ja seurustelua koirien kanssa ei myöskään sovi unohtaa. Välillä menee tuntikausia ettemme edes ehdi vaihtamaan yhtään sanaa keskenämme ja näemme toisiamme vain vilaukselta. Aika kulkee tarhareissuilla kuin siivillä ja loppuu aina auttamattomasti kesken. Viimeisen päivän iltana koiria hyvästellessä pääsee viimeistään kyyneleet valloilleen kun ei malttaisi millään lähteä pois. Myös Carmenan ja Patrician hyvästely on yhtä haikeaa. Onneksi lohtunamme on se, että tapaamme pian uudestaan. Toivottavasti näin tapahtuu edelleenkin, vaikka tarhan yllä leijuukin häätöuhka, joka varjostaa tapaamisiamme ja ajatukset ovat välillä väkisinkin surullisia. Taistelumme jatkuu kuitenkin edelleen vaikeuksista huolimatta.
Tarhan koirista sekä Carmenan koirista ja kissoista kuin myös Donasta ja Dariasta lisää kuvia nähtävillä Picasassa .
-Kiia-
|
