|
13.10.2008
Aika on kulunut kuin siivillä ja ensimmäisistä kuulumisista on aikaa jo kolme viikkoa. Kaikenlaista on taas tapahtunut. Varastorakennuksen pienimmät pennut ovat saaneet kennelyskän tapaisen taudin, jota eläinlääkärikään ei tuntunut tunnistavan. Muutama pentu onkin valitettavasti menehtynyt tuohon mystiseen tautiin. Olemme auttaneet hoitamaan sairastuneita pentuja terveeksi joskin Liza-emo ja nimeämämme Pyry-pentu (jota Patricia ja Carmena ovat kovasti opetelleet lausumaan) ovat nyt myös sairastuneet. Liza ja Pyry asuvatkin nyt meidän asunnossamme kunnes parantuvat tai kunnes me lähdemme takaisin Suomeen. Lizaa ja muutamaa sairastunutta pentua olemme Patrician johdolla käyttäneet eläinlääkärissä saamassa antibiootti pistoksia useampana peräkkäisenä päivänä. Pennut vaikuttavat jo hyvin terveiltä pientä uupumusta lukuun ottamatta. Liza ja Pyry yskivät yhä, mutta vaikuttavat pirteiltä, taitavat olla mielissään väliaikaiskodistaan ;)
Carmena otti meidät mukaan vierailemaan jo aikaisemmissa uutisissa mainitussa teuraaksi matkalla olevien hevosten säilytyspaikkaan. Carmena joutui soittamaan monia eri puheluita jotta vartija päästi meidät edes sisälle alueelle. Näimme todella monia hyvin laihoja, likaisia ja erilailla sairaita hevosia. Joukossa oli myös pieniä varsoja. Hevoset kävelivät vuohisiaan myöten kuravellissä, niille oli tarjolla myös sisätila jonne oli, varsinkin pienille varsoille, hyvin korkea kynnys päästä. Hevosille oli annettu heinää syötäväksi sinä päivänä, liekö siksi että media oli tulossa vierailemaan paikalle myöhemmin samana päivänä. Carmena kertoi myös että viime vierailullaan siellä olleet hyvin laihat ja heikkokuntoiset hevoset oli viety pois tai kuolleet.
Carmenahan vierailee päivittäin hoitamansa koiratarhan viereen rakennetulla kaupungin tarhalla. Eräänä iltana Carmenan mukana siellä ollessamme löytyi eräästä kopista kaksi jo kuollutta koiran pentua ja yksi, joka kuoli yönaikana varastorakennukseen jonne siirsimme sen. Carmena koitti lääkitä koiraa mutta tiesimme kaikki ettei se selviäisi. Muutaman päivän kuluttua lähdimme Carmenan mukaan katsomaan hänen edellisenä päivänä löytämäänsä kuollutta aikuista koiraa kaupungintarhan viereiseen pensaikkoon. Carmena kertoi koiran ilmeisesti päässeen uuteen kotiin kaupungin tarhalta, mutta ei tiedä miksi koira löytyi tarhan vierestä, eikä kukaan tunnu tietävän tai kertovan mitä koiralle oli tapahtunut. Toisena päivänä Carmena kuuli erään kaupungin tarhan koirista kuolleen muiden koirien puremiin. Tuuli lähti mukaan katsomaan koiraa hetken ajomatkan päähän tarhalta. Koirasta löytyi vain muutama pieni reikä mahanpuolelta. Ties mitä oli koiraparalle tapahtunut. Vierestä kuolleen koiran tarkastelua seurasi yhdeksän pientä koiranpentua.
Pentuaitauksen viereen ilmestyi eräänä päivänä seitsemän pientä koiranpentua, joista kolme katosi heti samana päivänä ilmeisesti mustalaislasten mukana. Neljä siis jäi pentuaitauksen vierelle asustelemaan. Onneksi Carmena ja Vasile olivat edellisenä päivänä keränneet mustalaisten pois heittämiä vaatteita ja peitteitä, joiden kätköihin neljä pientä pentua katosivat hyvin. Yhtä emme olisi edes löytäneet ruoka-aikaan ellei vaatekasa olisi liikkunut.
Nyt olemme maksaneet vuokrat ja kohta puoliin pitäisi maksaa vesi, sähkö ja kaasu. Emme yhtään tiedä hintatasoa, joten jännitämme kuinka suureksi tuo summa tulee. Onneksi Patricia auttaa meitä auliisti näiden ja muidenkin asioiden hoitamisessa. Joskus tuntuukin ettemme saisi kaikkia asioita hoidettua ilman Patrician apua tai pelkkää läsnäoloa. Paikalliset eivät nimittäin osaa tai ole halukkaita kommunikoimaan kanssamme englanniksi. Onkin ollut välttämätöntä opetella jonkin verran paikallista kieltä, mutta olemme myös pärjänneet kehonkielellä ja improvisoinnilla päivittäisistä kanssakäymisistä paikallisten kanssa. Toisinaan olemme yllättyneet positiivisesti kun myyjä onkin puhunut englantia suht hyvin ja palvellut meitä halukkaasti.
Olemme kärsineet myös hetkellisesti koti-ikävästä, siitä että kaupasta vaihtorahojen loppuessa emme saa tilalle purukumia, että liikkeiden myyjät osaavat ja haluavat kommunikoida kanssamme, että voimme kävellä kaduilla saamatta osaksemme ihmisten tuijotuksia ja toisinaan ”eläimellistä” käytöstä :) Mutta kaiken kaikkiaan olemme olleet iloisia siitä että lähdimme Tg Jiuhun, on ollut varsin opettavaista elää näinkin erilaisessa kulttuurissa hieman normaalia ”lomamatkaa” pidempi aika.
17.10.2008
Illalla kaupungin tarhalle ”koira siepparit” toivat n. 10 koiraa. Koirat tuotiin lava-auton katetulla lavalla olevassa pienessä häkissä. Osa koirista oli erään mustalaisnaisen koiria, joista hän oli joutunut luopumaan, ja osa kaduilta pyydystettyjä. Häkki oli aivan liian pieni niin monelle koiralle, ne makasivat toistensa päällä ja yksi oli paniikissa pois pyrkiessään työntänyt päänsä kaltereiden välistä ja jäänyt jumiin. Koira kuitenkin saatiin irti ehjänä. Patricia kertoi että ”koirasiepparit” eivät itse uskalla/pysty siirtämään koiria pois autosta, sillä he pyydystävät koiria erilaisilla apuvälineillä ja aiheuttavat niillä koiriin paniikin, jonka vuoksi koirat voivat käyttäytyä pelkoaggressiivisesti heitä kohtaan. Pyydystysvälineistä näimme itse puusta ja rautalangasta kyhätyn jäykkätaluttimen ja valtavan suuria pihtiä muistuttavan välineen jolla saatiin ote koiran kaulasta. Koirien jouduttua paniikkiin pienessä ja pimeässä häkissä ne olivat ilmeisesti purreet takaovea, joka oli verinen.
18.10.2008
Patricia oli käyttänyt Pyry pentua ja Lizaa muiden sairastuneiden pentujen kanssa eläinlääkärissä saamassa antibiootteja ja muita lääkkeitä yskäänsä. Kuitenkin tänä aamuna herättyämme Pyry oli päättänyt jo luovuttaa. Se oli liian pieni ja heikko selviämään taudista. Nyt Liza asuu yhä asunnossamme ja toivottavasti toipuu niin taudista kuin pentunsa menetyksestä.
Seuraavat kuulumiset ovatkin jo varmaan jälkitunnelmia Suomesta käsin,
Inkeri ja Tuuli
|
