Vihdoinkin on aikaa laittaa hieman kuulumisia Tg-Jiun tarhareissultamme 5-10.9. Teen tällä kertaa matkakertomuksen enemmänkin kuviin kuin tekstiin pohjautuen. Parhaillaan Tg-Jiun tarhalla opiskeluihinsa liittyvää parikuukautta kestävää työharjoittelua suorittavat Tuuli ja Inkeri saavat sitten hoitaa raportointipuolta tiiviimmin.

Menomatkamme Bukarestista Tg-Jiuhun sujui totutulla rutiinilla eikä sen aikana tapahtunut mitään aikaisempaa kummempaa. Sää oli helteinen, noin +35 astetta eikä koiriakaan matkan aikana juurikaan jolkotellut teiden varsilla. Kaikki olivat hakeutuneet mahdollisimman varjoisiin paikkoihin lepäämään.

Tg-Jiussakin oli yhtä helteistä ja välillä näytti siltä, että tarhakin on lähes autio, kun suurin osa koirista oli piiloutunut koppeihinsa suojaan porottavalta auringolta.
 

Välillä koirat kävivät vilvoittelemassa sinkkiammeessa.
 

Patricia touhusi tarhalla näyttäen siltä kuin kuumuus ei haittaisi häntä ollenkaan. Patricia kertoikin rakastavansa helteisiä päiviä.
 

Jukkakin auttoi kahtena päivänä sinnikkäästi Vasilea vaikka aurinko verotti voimia. Jukka naulasi myös varastorakennuksen repsottavaa kattoa kiinni.
   

 

Donan entisessä tallissa oli säpinää kun leikki-ikäiset olivat sen vallanneet.
 

Asuntovaunussa oli muksula.
 

Dona ja Zuzu Carmenan kodin vastapäisellä tontilla.
 

Kävin Carmenan kanssa tutustumassa Tg-Jiun kaupungin rakenteilla olevaan uuteen "EU-standardien" mukaiseen kodittomien koirien tarhaan. Ainakaan tässä vaiheessa EU-standarien mukaisesta rakentamisesta ei näkynyt jälkeäkään. Carmena keskusteli teknisen viraston johtajien kanssa pari tuntia tarhan rakentamiseen liittyvistä asioista ja huomaamistaan epäkohdista ja lopulta toinen johtajista tokaisikin, että "miksi et voi olla vain pelkkä blondi sen sijaan, että olet blondi, jolla on ajatuksia ja järkeä päässä". Anoimme audienssia myös kaupungin pormestarin luo keskustellaksemme Tg-Jiun kulkukoiratilanteesta, uudesta koiratarhasta sekä yhteistyöstä Pro Animalsien kanssa, mutta pormestari ei katsonut aiheelliseksi tavata meitä.
 

Ajoimme myös Carmenan kanssa kaupungin kaatopaikalle, jota riittikin kilometritolkulla. Carmena käy päivittäin ruokkimassa tiettyjä kaatopaikan läheisyydessä majailevia koiria. Kaatopaikan alueella näkyikin koiria joka puolella minne katseensa käänsi. Siellä oli myös paljon pentueita, jotka vaelsivat emoinensa etsimässä ruokaa tai olivat piiloutuneet kymmeniin alueen onkaloihin.
 

Onneksi kaatopaikan läheisyydessä oli sentään vettä saatavilla.

Kaatopaikalta pois tullessamme pysähdyimme parin kilometrin päässä olevan pikkuisen talon luo. Talon pihalta meitä vastaan juoksi tyttönen taluttaen suurta koiraa mukanaan. Carmena kertoi tytön rakastavan koiraansa todella paljon ja kertovan Carmenalle kuinka alueen mustalaiset käyvät varastamassa sitä ruokaa, jota Carmena kaatopaikan koirille vie. Nykyään Carmena joutuu heittämään ruoat maahan, jotta mustalaisten olisi niitä vaikeampi varastaa.
 

Löysimme kaatopaikalta palatessamme myös takajaloistaan halvaantuneen suloisen koiran. Valitettavasti koiralla ei ollut mahdollisuuksia parantua ja se saatettiin sateenkaarisillalle.
 

Varastorakennuksessa oli tämä roskikseen synnyttämään hylätty pieni emä. Pennuista yksi jäi eloon, mutta silläkään ei ole hyvä ennuste tulevaisuuden suhteen. Varastorakennuksen muut asukit olivatkin milteipä sterilointia odottavia narttuja, joita Steluta-mummo paimensi. Paikallinen eläinlääkäri oli palannut vastikään pitkältä kesälomalta ja hänen vastaanotollaan oli kovasti ruuhkaa ja sterilointiaikoja on jouduttu jonottamaan.
 

Tarhan edustaa halkoo vilkasliikenteinen tie ja siellä lujaa ajavien autojen seassa nähtiin myös lukuisia hevosvaunuja, joita ohjasivat alle kouluikäiset pojat. Myös ratsailla liikkui pieniä poikia. Toki tiellä puikkelehti myös jatkuvasti hevosia ja lehmiä, joiden jalat olivat sidotut.  

Alla kuva tarhan lääkekaapin sisällöstä. Tarhalla on koko ajan lääkinnän tarpeessa olevia koiria ja käsivaraston on oltava melkoinen. Veimme tarhalle mukanamme ulkoloishäätöjä n. 150 koiraa ja matolääkkeitä n. 250 koiraa varten. Ennestään varastossa oli vielä häätöjä joillekin kymmenille koirille. Eli tarhan koirien madottaminen ja loishäätöjen antaminen siirtyi tuonnemmaksi. Tulimme myös siihen tulokseen, että mikäli kaupunki ei ole halukas madottamaan ja antamaan loishäätöjä oman tarhansa koirille, on kenties viisaampaa odottaa siihen saakka, kunnes kaupungin tarhan koirat siirretään uuteen majapaikkaansa. Sen kun pitäisi kuulema valmistua vuoden loppuun mennessä. Nykyinen kaupungin tarhahan sijaitsee aivan Pro Animals Romanian ylläpitämän tarhan vieressä.

Jukka haki tiistaina Tuulin ja Inkerin Bukarestin lentokentältä ja luotsasi heidät Tg-Jiuhun. Ehdin toivottaa vielä Tuulin ja Inkerin Carmenan ja Patrician kanssa tervetulleiksi Tg-Jiuhun myöhään tiistai-iltana, kun he saapuivat majapaikkaansa. Keskiviikkoaamuna olikin aikainen herätys ja kotimatkalle joka sujui hieman ankeissa merkeissä kun Jukka oli saanut hankalan vatsataudin.
 

Lisää kuvia tarhalta.

Terveisin Kiia