Patricia Suomessa 15.-22.6.08

Saimme Patrician lomalle Suomeen viikon ajaksi ja voin mielihyvin kertoa, että Patricia nautti täysillä kaikesta Suomessa kokemastaan. Suomen suvi ei tietenkään näyttänyt aivan parhainta puoltaan vaan sen nurjemman. Mutta siitäkin huolimatta Patricia sai varmasti lähtemättömiä muistoja Suomesta.

Ensimmäisen vierailupäivän aikana Patricia tutustui Espoon Sellon Faunattaren lemmikkieläinliikkeeseen ja sen jälkeen matka jatkui kohti Helsingin keskustaa, jossa Patricia kävi myös Stockan lemmikkiosastolla. Olimme myös varanneet Patricialle tunnin vartalohoidon DaySpassa.

Maanantai-iltapäivälle  ja -illalle oli järjestetty tilaisuus Nuuksion kansallispuiston sydämeen ja siellä lukuisat Pro Animalsien ystävät tapasivatkin Patrician erittäin riemukkain tunnelmin. Mukana oli myös puoli tusinaa Suomeen yksityisesti adoptoituja koiruleita Tg-Jiun tarhalta. Sanomalehti Kalevan toimittaja ja valokuvaajakin saapuivat Nuuksioon haastattelemaan Patriciaa ja viipyivät paikalla lähes 1,5 tuntia. Nuuksion tilaisuuden kruunasi savusauna, jossa Patriciakin viihtyi pitkän tovin.

Ajelimme Patrician kanssa kesäyössä Bodominjärven rannalle Kaisankotiin nukkumaan ja ihailimme kauniita metsäkauriita, jotka huiskuttivat meille hännillään hyvän yön toivotukset läheisellä pellolla.

Tiistaina ohjelmassa oli tutustuminen Viikin löytöeläintaloon, jonka suojissa majaili lukuisia kissoja, jokunen koira, iguaani, vehnäkäärme, pari eksoottista lintua, kaksi kilpikonnaa ja viisi kaninpoikasta. Patrician saapuessa löytöeläintalon pihaan hän nuuhkaisi syvään ja henkäisi: ”Rakastan tätä tuoksua”. Pihalla tuoksui navetalle.

Tiistai-iltapäivän kuluessa saavuimme kotiimme Heinolaan, jossa Patricia tapasi Tg-Jiun tarhan ex-asukit Surdan ja Tashan. Tasha-tyttönen riensi oitis Patrician suukoteltavaksi ja halattavaksi. Surda-mammalla kesti jonkin aikaa ennen kuin hän oli valmis antautumaan rapsuteltavaksi, mutta tokihan yhteinen ”kieli” muistui ajan kanssa.

Keskiviikon ohjelmassa oli vierailu 30 vuotta trimmaajana toimineen Ritva Merran luona Lahdessa. Ritva piti meille pitkän esittelyn trimmaajan ammattiin liittyen ja Patricia oli hyvin otettu saadessaan kuulla rautaisen ammattilaisen ohjeita alalta.

Tutustuimme keskiviikkona myös Lahden liepeillä sijaitsevaan Maikin Lemmikkikellariin sekä Jokimaan löytöeläintaloon, jonka asukkeina on noin 240 koditonta kissaa. Talossa oli myös vierailumme aikana puolen tusinaa koditonta koiraa. Patricialle oli yllätys tietenkin se, että hänen vierailemissaan löytöeläintaloissa oli paljon kodittomia kissoja, mutta vain kourallinen koiria.

Torstain ohjelmaan kuului kasvohoito Riitan luona Nastolassa, jonne ajoimme kauniin maaseudun halki eikä Patricia jaksanut lakata ihmettelemästä miten paljon Suomessa on metsää ja järviä.  Hän ihmetteli kovasti myös sitä, että suomalaiset haluavat ”lääniä” ympärilleen. Romaniassa ihmiset haluavat asua lähellä valta- ja pääteitä ja lähekkäin, koska se on turvallista.

Perjantai olikin jo juhannusaatto ja sen vietimme Sysmässä maalaismaisemissa. Saimme tilaisuuden tutustuttaa Patricia Suomenhevosiin, jotka ovat voittaneet kolmena vuonna perättäin mestaruuden Suomen työhevosten mittelöissä. Patricia ihailikin kovasti hevosten ylväyttä sekä kaunista ulkomuotoa. Kerroimme Patricialle kuinka näitä Suomen mestareita valmennetaan ja kun pääsimme siihen vaiheeseen, että isäntä lähtee soutamaan veneellä järvelle ja veneen perässä ui hevonen, niin Patrician silmät suurenivat lautasen kokoisiksi ja hän kysyi, että eikö hevonen huku. Kerroimme, että ensimmäisen kerran itsekin tapahtumaa todistaessamme olimme vähällä soittaa poliisille ja kertoa, että järvellä yritetään hukuttaa hevosta, mutta huudellessamme isännälle mitä hän oikein aikoo hevoselle tehdä meille selvisi, että hän treenaa hevosta kilpailuihin ja uittaminen tapahtuu hevosen ehdoilla eli mitään eläinrääkkäystä ei ole tapahtumassa. Kun nyt olemme neljän kesän aikana mökkeillessämme seuranneet sitä kuinka tilan hevosia ja lehmiä sekä koiria ja kissoja hoidetaan, niin enpä voi moittia sitä huolenpidon ja rakkauden määrää mitä nämä eläimet saavat osakseen. Ne ovat isäntäpariskunnan ja heidän lapsiensa elämän sisältö vuoden jokaisena päivänä.

Suomenhevosten lisäksi Patricia pääsi rapsuttelemaan kymmeniä lehmiä ja jossain vaiheessa hän huokaisi, että haluaisi niin kovasti asua maalla lukuisten eläinten ympäröimänä.

Juhannusaattona ehdimme ”kiivetä” myös Kammiovuoren huipulle, josta avautui kaunis näköala Päijänteen rantamille. Meidän vuoremme ovat mäennyppylöitä verrattuna esim. Karpaattivuoriin Romaniassa, mutta näköala oli kuitenkin silmiähivelevä ja Patricia nautti pienestä luontoretkestä.

Juhannusaaton iltapäivän ja illan aikana ehdimme myös nauttia Tepoonjärven rauhasta ja mm. joutsenpariskunnasta sekä heidän poikasistaan, joita ylpeät vanhemmat kävivät meille esittelemässä useaan otteeseen. Vastapäisellä rannalla lämpeni savusauna ja Patricia totesikin yhtäkkiä, että mikä ihana rauha täällä vallitsee, kuuluu vain lintujen liverrys sekä kalojen molskahdukset järvellä.

Keskiyön lähestyessä vastapäiselle rannalle sytytettiin kaunis kokko ja ihailimme sen paloa nostaen maljat myös Suomen suvelle. Toki olisimme toivoneet, että juhannus olisi ollut aurinkoinen, jolloin Patricia olisi saanut todeta keskiyön auringon mahtavan voiman. Eihän Suomen kesäiltojen ja öiden valoisuus tokikaan jäänyt Patricialta huomaamatta sillä Romaniassa päivä tummenee kesäisinkin viimeistään yhdeksältä illalla.

Kun sunnuntaina ajelimme Patrician kanssa lentokentälle saattaessani häntä kotimatkalle kertoili Patricia nauttineensa Suomen vierailusta ja toivoi, että kun hän seuraavalla kerralla tulee Suomeen, niin hän haluaisi päästä kunnolla ratsastamaan. Sen toiveen voimme varmasti toteuttaa ja toivomme tietysti, että Patricia palaa pian takaisin. Sitä ennen kuitenkin haluamme saada Carmenan Suomeen ja sovimmekin Patrician kanssa, että päätämme yhdessä ajankohdan ja varaamme lennot Carmenalle. Patricia toivoi, että hänen äitinsä pääsisi Suomessa hyvän ihotautilääkärin tutkittavaksi ja lupasin sen järjestää tavalla tai toisella.  

Patricia halusi välittää kauttani rakkaat kiitokset kaikille teille siitä tuesta, jota olette näiden vuosien aikana antaneet. Ilman teitä ei enää olisi Tg-Jiun tarhaa eivätkä Carmena ja Patricia olisi jaksaneet taistella yksin kaltoin kohdeltujen ja kodittomien eläinten puolesta.

Omasta puolestani haluan kertoa, että nautin suunnattomasti Patrician seurasta ja siitä, että saatoimme jutella asioista rauhassa ja kiireettömästi. Minusta oli myös todella ihanaa, että Patricia kykeni lepäämään lomansa aikana riittävästi sillä sitäkin hän varmasti tarvitsi.

Kuvia Patrician vierailusta
Kuvia Patrician vierailusta II  

Patrician mukana tarhalle lähti viemisinä antibiootteja 100 kpl sekä matolääkkeitä ja ulkoloishäätöjä 25 keskikokoista koiraa varten.
Niiden kulujen kattamiseen otamme mielellämme avustuksia vastaan.

-Kiia-