Keskustelu

Perjantaiaamu valkeni jälleen aurinkoisena ja aamiaista nautittuamme menimme tarhalle jälleen supermarketin kautta. Tarhalle saavuttuamme minun olikin miltei oitis lähdettävä Carmenan ja Patrician kanssa Rona-hevosen luo. Matkalla poimimme mukaamme paikallisen eläinlääkärin ja pysähdyimme Bumbesti Jiun poliisitalolle, josta mukaamme lähti kaksi poliisiviranomaista. Myös Tg-Jiun paikallinen televisiokanava oli lähettänyt toimittajan ja kuvaajan tekemään Ronan pelastusoperaatiosta koostetta iltauutisiin.

Eläinsuojelulakihan on uudistunut Romaniassa tammikuussa 2008, mutta viranomaiset eivät lähimainkaan ole tietoisia uudistuneen lain sisällöstä. Niinpä Bumbesti Jiun poliisiviranomaisetkin joutuivat ensi alkuun lukemaan Carmenan printtaaman lakiuudistuksen ja paneutumaan sen sisältöön. Myöskään eläinlääkärille ko. laki oli ihan outo ja sen saimme huomata seuraavien tuntien aikana.

Yhdeksän henkilön "pelastusryhmämme" saapui Ronan omistajaperheen pihaan n. 10.30 kutsuen perheen koolle neuvotteluja varten. Perheestä neuvottelemaan saapuivat Ronan ns. pääomistaja, hänen vaimonsa, veljensä ja isoäitinsä. Ronan tila selvitettiin ensimmäisenä ja oli täysin päivänselvää, että Rona ei kuntoudu enää ikinä työhevoseksi. Yli kolmetuntisen neuvottelun ja painostamisen jälkeen lopputulos oli kuitenkin se, että Ronan omistajaa uhkasivat vain sakot ja jollei Ronan tila ole kohentunut muutaman viikon päästä, annetaan omistajalle uudet sakot ja vasta toisten sakkojen jälkeen muutaman viikon päästä voidaan ajatella Ronan huostajuuden siirtämistä muualle, ellei hevosen tilassa ole tapahtunut muutosta parempaan. Olimme täydellisen ällistyneitä siitä, että viranomaiset eivät voineet tehdä Ronan hyväksi enempää ja kun minua haastateltiin paikallisen tv-kanavan uutiskoosteeseen, niin kerroin kyllä selkeästi hämmästykseni ja sen, että Romanian viranomaiset ovat näissä asioissa näköjään täysin hampaattomia. Poliisiviranomaisille tietenkin käännettiin meidän kommenttimme ja siellä syntyikin aikamoinen selittelyjen tulva. Carmena ja Patricia kertoivat meille jälkeenpäin, että saattaa hyvinkin olla, että poliisit eivät olisi edes vaivautuneet paikalle, elleivät he olisi tienneet suomalaisten eläinsuojelutahojen seuraavan Ronan pelastusoperaatiota.    
Kuvia Ronan pelastusoperaatiosta

Jossakin vaiheessa kesken Ronan pelastusoperaation Heli soitti minulle ja kertoi, että Tg-Jiun kaupungin pyydystäjät ovat tulleet tarhalle ja ovat viemässä kaupungin tarhalta yhtä koiraa pois. Pyysimme Heliä ja kumppaneita ottamaan videota tapahtumasta, jotta voisimme tarvittaessa käyttää sitä heitä vastaan. Heli soitti minulle vielä toisenkin kerran asiaan liittyen ja pyysin Heliä antamaan puhelimen pyydystäjälle, jotta hän voisi kertoa Carmenalle minne koiraa viedään. Puhelun päätyttyä Carmena kertoi, että lähellä oleva liikeyritys varastoineen tarvitsee vartiokoiran ja kyseinen koira on viety sinne. Carmena ja Patricia lupasivat käydä vielä tarkistamassa, että koira todellakin on viety sinne minne kerrottiin eikä jonnekin lahdattavaksi.

Tarhalle takaisin ajaessamme Carmena luki meille yhtä paikallista sanomalehteä, jossa Rovinarin kaupungin pormestari kehui kaupungin EU-standarinmukaisella 1,5 hehtaarin koiratarhalla ja että hän maksaa kaupunkilaisille 10 leitä per tarhalle tuotu kulkukoira. Päätimme käydä vielä iltapäivän kuluessa katsomassa ko. tarhaa Rovinarin kaupungissa, joka sijaitsee n. 30 kilometriä Tg-Jiusta.

Niinpä suuntasimmekin pian kohti Rovinaria ja kaupungin ylläpitämää tarhaa. Perillä meitä odotti ankea näkymä. Kyseisen 1,5 hehtaarin tarhalla oli kyllä ns. iso aidattu alue, mutta siellä ei näkynyt kuin muutama koira ja kuorma-autot ajoivat alueelle jatkuvasti puiden kantoja.

Itse tarha oli n. 150 neliömetrin suuruinen ja täydellisen kaukana EU-standardeista. Pääsimme tarhan sisäpuolelle ja totesimme välittömästi, että koirille ei ole edes riittävästi vettä tarjolla. Tarhalla oli myös kaksi liikuntakyvytöntä koiraa hyvin huonossa kunnossa. Patricia ja Carmena kantoivat koirat autoon viedäkseen ne omalle tarhalleen saamaan asianmukaista hoitoa. Vierailumme aikana tarhan työntekijä tuli ruokkimaan koiria mukanaan vajaa puolikas ämpärillinen kuivamuonaa. Kyseiset kuivamuonat hän viskeli koirille maahan kuin jyvät kanoille ja n. 40 koiraa yritti saada maasta mahdollisimman monta raksua vatsansa täytteeksi. Tarhalla oli myös häkkeihin suljettuina useita koiria eikä näille koirille annettu meidän tarhalla vieraillessamme ruokaa ollenkaan vaikka siitä useaan otteeseen huomautimme. Rovinarin tarhalla ollessamme alkoi tarhan takaa yhtäkkiä tulvia todella pahanhajuista savua. Tunsin pahoinvointia lähes heti ja useat koiratkin alkoivat köhiä. Kun pääsimme tarhan ulkopuolelle, menin tarkistamaan mistä savu tuli. Tarhan takana oli sikala ja jostain syystä jätettä ja roskia poltettiin aivan koiratarhan takaseinän vieressä.