Keskustelu

Raahasimme myös alkuillan aikana Pro Animals Romanian tarhalta yhden lahjoituskopeista kaupungin tarhan puolelle, koska siellä oli koppeja aivan liian vähän. Yksi lahjoituskopeista oli viety sinne jo ennakkoon. Kun yritimme käydä ostamassa tarhaa vastapäätä olevasta liikkeestä muutamaa kuormalavaa, joista olisimme kyhänneet lisäsuojaa koirille, niin meidät käännytettiin tylysti pois. Kuormalavoja oli liikkeen pihalla pilvin pimein, mutta ilmeisesti suhtautuminen koiratarhaan niin nihkeä, että minkäänlaista yhteistyötä heidän kanssaan oli turha odottaa. Ko. liikkeessä oli muuten edustettuna sekä Rannilan että Ruukin tuotteita.

Jossakin vaiheessa iltapäivällä saimme tietää, että tien toisella puolen n. 200 metrin päässä avattu Honda-autoliike pitää illalla avajaiset ja luvassa on ilotulitusta. Lupasimme pysytellä tarhalla ilotulituksen ajan, koska koirat tulisivat olemaan todella levottomia. Ilotulitukset alkoivatkin puoli kahdeksalta ja ne oli jostain kumman syystä järjestetty ammuttavaksi suoraan tarhaa vastapäätä. Hajauduimme ympäri tarhaa ja yritimme parhaamme mukaan rauhoitella koiria ja onneksi tällä kertaa vältyttiin paniikilta ja sen aiheuttamilta onnettomuuksilta. Kun olimme varmistaneet, että tarhalla kaikki on kunnossa, saatoimme hengähtää ja lähteä siistiytymään hotellille.

Myöhemmin illalla meidät oli kutsuttu Patrician kotiin syömään pizzaa ja vaihtamaan tarkemmin kuulumisia. Patrician kotiin mennessämme kävimme myös hänen toimistollaan, jossa majailee tällä hetkellä toimistokissa Mitzi ja pikkuruinen Bitza, jonka Patricia pelasti maaliskuun alkupuolelta kaupungilta lähes karvattomana ja massu täynnä matoja. Bitza oli mitä pirtein pikkukoira, joka haastoi itseänsä kookkaampaa toimistokissaa Mitziä leikkiin. Saatoimme iloksemme todeta, että Bitzalla on onnellinen tulevaisuus edessään huonolta näyttäneen alun jälkeen.

Patrician kotona luovutimme Carmenalle Suomesta mukanamme lähetetyt tuliaiset ja seurasimme kuinka ilahtuneena ja haltioissaan Carmena kävi tuliaisia läpi. Carmenan liikuttunutta iloa seuratessamme, olimme todella hyvillämme siitä, että hoksasimme viedä kerrankin Carmenalle niin paljon henkilökohtaisia tuliaisia, sillä niillä oli selvästikin piristävä vaikutus. Viemisinä oli kosmetiikkaa, koruja, huiveja, takkeja, käsineitä, vitamiineja ja jopa lämpimät käsinkudotut villasukat, jotka ovat kuulemma todella tärkeät tarhalla työskennellessä. Vinkkinä Sannalle, että ensi talveksi niitä tarvitaan lisää. Luovutimme myös Carmenalle henkilökohtaisiin menoihin lahjoitetut 720 euroa. Carmena pyysi meitä välittämään vilpittömät kiitoksensa kaikille ystävilleen Suomessa ja kertoi, että hän niin kovasti toivoo voivansa tulla tervehtimään teitä tänne Suomeen. Sitä mekin toivomme.

Kello oli jo hieman yli puolen yön kun vaelsimme takaisin hotellille ja painoimme päämme tyynyyn levätäksemme hieman seuraavan päivän koitoksia varten.