Keskustelu

Puolen päivän aikaan Patricia tuli nykimään minua hihasta ja kertoi, että hän on lähdössä äitinsä kanssa katsomaan huonosti kohdeltua Rona-hevosta, jota he ovat yrittäneet saada huostaansa hullulta omistajaltaan. Rona-hevoselle oli tehty jo oma pilttuukin tarhan yhteyteen. Niinpä kuorin päällimmäisen eli tarhavaatekerroksen päältäni ja lähdimme kohti Bumbesti-Jiun kaupungin liepeillä olevaa kylää katsomaan Ronaa. Matkalla Patricia kertoi, että aamulla eräs nainen oli tullut tarhalle ja pyytänyt Pro Animals Romaniaa ruokkimaan jonkin automarkkina-alueen kodittomat koirat, kun heillä kerran huhujen mukaan on yllin kyllin ruokaa. Patricia oli ihmetellyt huhun lähdettä ja kertonut, että vaikka heillä onkin aina säkkikaupalla varastossa ruokaa, niin sen pitää riittää moniksi kuukausiksi tarhan koirille eikä ylimääräistä tosiaankaan ole jaettavaksi kaupungille. Kaupungilla liikkunee paljonkin vastaavanlaisia huhuja eikä ihmisillä ole halua ottaa asioista selvää. He vain olettavat, että Carmena ja Patricia hoitavat kaikki eläinsuojeluun liittyvät ongelmat, kunhan heille vain niistä kerrotaan.

Ajettuamme vajaan tunnin ajan saavuimme perille todella kauniiden maisemien ympäröimään kylään. Perhe, jonka hoteissa Rona on, on Romanian romaneita ja jo ensisilmäys heidän asuinympäristöönsä antoi ymmärtää sen, että varallisuutta ei juuri ole. Ronahan oli jo hylätty omistajansa taholta, mutta omistajan ja hänen perheensä hoksatessa, että Ronasta ollaan kiinnostuneita, he yhtäkkiä vaativatkin saada pitää hevosensa. Mitä ilmeisimmin perheen strategia on kiristää Ronasta sievoinen summa rahaa. Tosiasia kuitenkin on, että Ronasta ei ole enää koskaan työhevoseksi ja Rona ei ole rahallisesti siinä mielessä minkään arvoinen. Olisimme voineet maksaa Ronasta vaikka kuinka monta sataa euroa saadaksemme hänet pois mielipuoliselta omistajaltaan, mutta olisiko se ollut eettisesti oikein. Jos olisimme niin tehneet, niin eikö sana kiirisi oitis pitkin lääniä ja kohta Ronan kaltaisia hevosia olisi kaupan pilvin pimein.

Yritimme taivutella Ronan omistajia yli tunnin, mutta turhaan. Lopulta Carmena kertoi, että palaamme seuraavana päivänä mukanamme poliisi, eläinlääkäri ja paikallisen tv-kanavan toimittaja. Ronan omistaja käyttäytyi hyvin ylimielisesti eikä tuntunut juurikaan piittaavan siitä ketä heille on tulossa tarkistamaan tilannetta.