Keskustelu

Kun pääsimme Tg-Jiuhun seitsemän aikaan illalla, suuntasimme tietenkin ensin tarhalle, jossa Carmena ja Patricia meitä kovasti jo odottivatkin. Myös tarhan ainoa työntekijä Vasile oli vielä paikalla samoin kuin Diana, joka auttelee Patriciaa mm. kaverikoira- ja valistustyötoiminnassa ja oli kuulemma siivonnut Patrician kanssa tarhaa neljä päivää aamusta iltaan ennen saapumistamme. Tarhan vartiokoirat olivat myös valppaina ja voi sitä iloa ja jälleennäkemisen riemua, jota riitti pitkäksi toviksi varsinkin Gogun ja Kitin osalta. Olimme huojentuneita, kun näimme, että Kitikin oli tervehtynyt ja taas oma iloinen itsensä. Vaikka ulkona olikin jo melkoisen pimeää, kävimme myös tutustumassa pikimmiten kaupungin ylläpitämään tarhaan, joka oli täynnä mitä ystävällisimpiä koiria, joista osa oli kuitenkin selvästi sairaita ja heikkoja ja tarvitsivat selkeästi hoitoa ja huolenpitoa.

Sitten olikin aika siirtyä hotellille, jossa sisään kirjoittautuessamme meille sormet heristellen sanottiin, että "NO DOGS". Hymyilimme kauniisti ja vakuuttelimme, että ei huolta, emme tuo koiria hotellihuoneisiin. Tuttuun tapaan majoittauduimme huoneisiin ja kokoonnuimme sitten syömään vielä hieman iltapalaa hotellin ravintolaan ennen nukkumatin saapumista.

Torstaiaamuna olimme jalkeilla jo aikaisin ja aamiaisen jälkeen suuntasimme kulkumme tutuksi tulleeseen Kauflandin supermarkettiin. Sieltä olemme useiden tarhareissujen aikana rahdanneet kärritolkulla tarpeellista tavaraa tarhalle. Ja niin teimme nytkin.

Tarhalla olimme noin kymmenen aikoihin ja ensin tarhan vahtikoiria ja -kissaa tervehdittyämme ja heille herkkunakkeja jaettuamme jalkauduimme samoin tein kuka minnekin auttelemaan ja selvittelemään tilannetta. Anu otti "komentoonsa" jo vanhasta kokemuksesta tarhan varastorakennuksen sekä siellä olevien häkkien putsaamisen ja värväsi Caritan auttamaan. Patricia kertoi, että tarhan vieressä on pari "lumppu-/roinakasaa", jotka voisimme käydä läpi ja viedä tarpeettomat kaatopaikalle. Heli ja minä kävimme näiden kasojen kimppuun Patrician antaessa ohjeita. Jukan tehtäväksi jäi purkaa supermarketista tuomiamme tarvikkeita ja seurustella koirien kanssa.

Tarhalla on aina niin paljon kaikenlaista touhuamista, että reissujemme aikana emme montaa kertaa päiväsaikaan ehdi kokoontumaan yhteen ja turisemaan niitä näitä. Jokainen tekee parhaansa auttaakseen tarhalla ja tietysti yritämme sopivin hetkin kysellä Carmenalta ja Patricialta mieltä askarruttavista asioista. Ensimmäisen päivän aikana tutustuimme myöskin paremmin kaupungin ylläpitämään tarhaan ja sen hoitoon. Päällisin puolin tarhasta pidetään huolta, mutta sen asukit eivät kuitenkaan saa edes tarpeeksi ruokaa. Jo ensimmäisenä päivänä meitä kohtasi ko. tarhalla surullinen näky, sillä nuori narttu oli kuollut yön aikana ja muuta näkyvää kuolinsyytä ei ollut kuin täysin kuivunut ja tyhjä vatsa. Päivän aikana Carmena otti kaupungin tarhalta kaksi pentukoiraa omalle puolelleen, sillä koirat olisivat todennäköisesti menehtyneet kaupungin tarhalla. Meidät päästettiin ko. tarhan sisäpuolellekin, joten saimme todella hyvän käsityksen siitä mitä siellä tapahtuu ja missä kunnossa koirat siellä ovat. Tokihan tarhalla oli hyväkuntoisia ja terveitä koiriakin, mutta koska tarhalla on sekaisin sekä nartut että urokset, syntyy varsinkin urosten välille pahoja tappeluita ja varastorakennuksessa olikin yksi pahoin loukkaantunut koira, joka oli joutunut tappeluun toisen uroksen kanssa. Ja kun leikkaamattomat nartut sekä urokset ovat ko. tarhalla sekaisin, niin senhän tietää mitä siitä seuraa. Carmena myös kertoi, että kaupungin tarhalta katoaa hyvin usein koiria eikä niiden kohtalosta kukaan suostu kertomaan mitään. Tarhalta oli jo kadonnut yksi sairas koira reissumme ensimmäisenä yönä tai varhain aamulla, kun kukaan ei ollut paikalla todistamassa.