Keskustelu

Lopulta meidän oli pakko lähteä paluumatkalle. Tarkoituksemme oli taas pysähtyä tutuilla taukopaikoilla ja tervehtiä niiden nelijalkaisia ystäviämme. Autossamme oli myös jonkin verran koiranruokaa, jota oli tarkoitus jakaa matkan varrella tarpeen mukaan. Taukopaikkojemme lisäksi pysähdyimme johonkin varastoalueelle, jonka portin pielessä makasi kaksi aikuista koiraa. Kun veimme heille ruokaa ja vettä, kipitti aidan viertä pitkin paikalle myös pieni laiha pentu. Koirilla oli kyllä alueella koppi, mutta vettä ja ruokaa ei näkynyt missään. Toisen aikuisen koiran molemmat etujalat olivat myös vioittuneet ja tuntui todella pahalta jättää kolmikko ja jatkaa matkaa.

Olimme lentokentällä ajoissa ja auton luovutus sujui kuin tanssien. Ajattelimme vielä tuossa vaiheessa, että onpa ihanaa kun kaikki on mennyt niin mutkattomasti. Loppujen lopuksi sitä iloa kesti siihen saakka, kunnes meille ilmoitettiin lennon olevan ensin myöhässä 20 minuuttia. Sen jälkeen vielä tunnin ja sitten saimmekin kiertoteitse tietää, että koko lento on peruutettu. Alkoi tuskastuttava odotus ja meidät vietiin lopulta hakemaan matkatavaramme ja pyydettiin kokoontumaan infotiskille saadaksemme lisätietoja korvaavasta lennosta, jonka jälkeen meidät vietäisiin hotelliin yöksi. Lopulta kello oli jo yksitoista, kun saavuimme hotelliin ja pääsimme lepäämään. Kotimatkalle pääsimme seuraavana aamupäivänä eli 15 tuntia myöhässä.

Vaikka reissu olikin kaiken kaikkiaan aika raskas ja sitä sulateltavaa riittää vielä pitkäksi aikaa, olemme jo puhuneet seuraavan tarhamatkan ajankohdasta. Jotensakin sitä on pakko jo edellisen reissun aikana miettiä tulevaa, jotta ikävä ei kävisi ihan mahdottomaksi kestää. Toki olisi enemmän kuin mukavaa, jos Carmena sekä Patricia pääsisivät käymään Suomessa tässä välissä, mutta tarhan koirista huolehtiminen ja eläinsuojelulliset velvollisuudet ajavat aina kaiken muun edelle.

Reissun jälkeen olemme lähettäneet vetoomuksia mm. EU-taholle Rona-hevosen pelastamiseksi ennen kuin on liian myöhäistä. Olemme myös informoineet samaa tahoa Gorjin läänin kaupunkien ylläpitämistä tarhoista ja pormestareiden laittomista kulkukoirien kiinniotoista maksamista palkkioista. PAFin edustajien mielipiteet kulkukoirien kohtelusta ovat läpäisseet myös uutiskynnyksen eräässä Romanian valtakunnallisessa sanomalehdessä, jossa ruoditaan kulkukoirien aggressiivisuutta ja sen tuomaa ongelmaa varsinkin Bukarestissa. Mielipiteitämme on myös kommentoitu monella tapaa, kuka on valmis lähettämään kulkukoirat junalla Suomeen ja joku ihmettelee sitä, että miten me suomalaiset suhtautuisimme jos susi- ja karhulaumat vaeltaisivat pitkin Helsingin katuja. Kulkukoirat kun kuulemma ovat luonnostaan saalistajia ja ovat petoeläimiä. Olemme lähettäneet ko. lehdelle pitkän viestin, jossa kerromme tarkkaan toiminnastamme sekä ajatuksistamme kulkukoiraongelman poistamiseksi inhimillisesti ja kerromme myös olevamme valmiita matkustamaan Bukarestiin ja tutustumaan henkilökohtaisesti näihin villipetokulkukoiriin sikäli mikäli ko. lehti maksaa matkakulumme. Tästä aiheesta lisää PAFin foorumilla.

Seuraavan matkan odotuksin,

Kiia

PS. Lisää reissullamme otettuja tarhakuvia