Sunnuntaina meillä oli vielä aikaa käydä tarhalla ennen kuin lähtisimme kotimatkalle. Päätimme koukata taas supermarketin kautta hakemassa viimeiset täydennykset tarhalle ja yrittää metsästää pahvilaatikoita, joita tarhalla kuluu paljon koirien alustoina. Supermarketissa syntyikin pienoinen hämmästyneiden myyjien ja asiakkaiden joukko, kun kiertelimme hyllyjen välit ja siistimme tuoterivejä niin, että saimme kaikki liikenevät pahvilaatikot kerättyä kärryymme. Kävimme myös reippaasti myyjien ”kimppuun” ja kyselimme heiltä pahvilaatikoita. Kun kärräsimme ostokset ja pahvilaatikkovuoren ulos, tuli eräs miestyöntekijä meitä auttamaan voidakseen kysyä, että mistä maasta me oikein olemme.

Anu jäi vielä syöttämään supermarketin edustalla herkkuja kärkkyviä koiria ja sai juttuseurakseen saksalaisen miehen, jolla oli mukanaan kadulta pelastettu koditon koira. Anu yritti kovasti houkutella miestä käymään tarhalla. Anu muuten syötti joka päivä mm. hotellimme lähistöllä liikkuneita kulkukoiria ja -kissoja sekä milloin missäkin kaupungilla liikuimme, kätköistä löytyi aina nälkäisille herkkupaloja.

Tarhalle saavuttuamme siellä olikin jo täysi tohina päällä. Purimme tavarat autosta ja veimme varastorakennukseen, jonne Anu ja Carita jäivätkin sitten pidemmäksi aikaa, koska siellä oli muutama tuleva perheenjäsen hyvästeltävänä. Me muut hajauduimme jättämään hyvästejä muille tarhan asukeille.

Kevät oli jo todella pitkällä myös Tg-Jiussa ja sunnuntai varsinkin oli hyvin lämpöinen. Varastorakennuksessa majailleet toipuvat ja vanhat koirat pääsivät nauttimaan ulos auringosta ja keväisestä säästä. Yritimme pitkittää lähdön hetkeä mahdollisimman kauan, koska kaikilla oli jo ikävä tarhalle takaisin, vaikka emme vielä olleet edes lähteneet sieltä. Semmoista se vain aina on.