Euroopan Komission varapuheenjohtajan Franco Frattinin haastattelu koskien eläintensuojelua ja varsinkin kulkukoirien tilannetta Romaniassa julkaistiin "Romania Libera" -nimisessä Romanian valtakunnallisessa sanomalehdessä 22.11.06

Lehtileike

1. Oletko tietoinen Romanian kulkukoiratilanteesta? Miten itse arvioisit sitä? Pystytkö löytämään vastaavanlaisia tilanteita muissa maissa, joissa olet ollut?

Olen kuullut Romanian kulkukoiratilanteesta ja minun täytyy myöntää, että eläinrakkaana ihmisenä en haluaisi kuulla koirien huonosta kohtelusta ja tappamisesta.

Ehkäpä kulkukoirien suuri määrä Romaniassa on pakottanut Romanian hallituksen ryhtymään äärimmäisiin toimiin, mutta minusta kuolemaa ei voida koskaan pitää hyvänä ratkaisuna.

Virallisten lakien mukaan koirat otetaan kiinni ja lopetetaan lopetuspiikillä, mutta jotkut videot osoittavat, että menetelmät ovat paljon väkivaltaisempia eikä piikki ole ainoa tapa, jolla koiria lopetetaan.

Koirat tai mitkään muutkaan eläimet eivät ansaitse tulla kohdelluksi tällä tavoin. Meidän ei tarvitsisi elää kuin muutama päivä niiden kanssa ymmärtääksemme, kuinka paljon hellyyttä ne voivat meille antaa. Minulla ei itselläni ole koiria, mutta minulla on kaksi kissaa, jotka ovat osa perhettäni, enkä haluaisi kuvitella niiden joutuvan kokemaan kammottavia eläinten massamurhia.

Tiedän, että jotkut projektit, joita kutsutaan ”Steriloinniksi ja vapauttamiseksi” (Sterilize and release) ovat juuri alkaneet. Tätä tekniikkaa käyttäen koirat otetaan kiinni, steriloidaan ja sitten päästetään vapaaksi. Tällä tavoin koirien lisääntymiskierre voidaan katkaista ja koirien määrää voidaan pienentää.

Tällaiset projektit ovat varmasti paljon vaikutuskykyisempiä, halvempia ja eettisempiä, mutta mikä tärkeintä, niillä pidetään huolta eläinten oikeuksista.

Tiedän, että myös muissa maissa on samanlaisia ongelmia. Viimeisin tapaus, jonka olen kuullut, koskee Serbiaa, jolla on samanlaisia ongelmia 90-luvun Bosnian sodan aiheuttamana. Siellä lemmikkieläimet eivät saaneet tulla turvapaikkoihin, joten omistajitta jääneitä koiria alettiin tappamaan. Näyttää siltä, että Subotican pormestari lupasi lopettaa massamurhat, kunnes siellä on saatu rakennetuksi paikat, joissa lopettaa koiria. Loppuen lopuksi koirien kohtalo on kuitenkin sama: kuolema.

2. Miten EU näkee lakimme, joka määrittelee kulkukoiraongelman? Onko se hyvä vai pitäisikö sitä parantaa? Jos pitäisi, niin miten?

En voi arvioida kansallislakia tietämättä kaikkia osatekijöitä, jotka johtivat tämän lain hyväksymiseen, mutta luulen, että meidän tulisi aina tehdä kaikkemme löytääksemme vaihtoehtoja tappamiselle. Kaikissa tapauksissa paras vaihtoehto olisi etsiä muita ratkaisuja.

Koirat eivät ole ihmisiä, mutta ne ovat Luojan luomia, joten ne ansaitsevat elää kuten mekin.

Kuten sanoin jo aiemmin, jotkut ulkomaiset yhdistykset yrittävät kontrolloida tätä ongelmaa steriloinneilla, jotta voitaisiin kontrolloida edes koirien määrän lisääntymistä. On hyvä jatkaa tätä sterilointia, mutta hallituksen täytyy myös keksiä keino vähentää sekä poistaa kulkukoirailmiö. Heidän täytyy kitkeä ongelma, mutta tietenkään se ei tarkoita koirien hävittämistä.

Euroopan komissio on tietoinen tästä ongelmasta ja epäinhimillisistä tappamismetodeista, joita kulkukoiriin Romaniassa käytetään.

En ole Euroopan komissiossa vastuussa eläinten hyvinvointiin liittyvistä asioista, tämäntyyppiset ongelmat koskevat herra Markos Kyprianouta, sillä hän vastaa terveyteen ja kuluttajiin liittyvistä asioista. Tiedän kuitenkin, että tätä asiaa koskien on kirjoitettu sopimus lemmikkieläinten suojelemisesta (European Convention for the protection of pet animals) Strasbourgissa 13.marraskuuta 1987 ja siinä tunnustetaan, että ihmisellä on moraalinen velvollisuus kunnioittaa kaikkia eläviä olentoja ja pitää mielessä, että lemmikkieläimillä on erityinen suhde ihmiseen.

Sopimus määrää jokaiselle jäsenelle velvollisuuden tehdä tarvittavat toimenpiteet, jotta sopimuksen edellytykset täyttyvät. Näihin edellytyksiin kuuluu monien muiden lisäksi ehdot kulkukoirien pitämisestä, lopettamisesta, steriloimisesta ja koirien määrän pienentämisestä sekä tiedotus- ja koulutusohjelmista yleisölle.

Kulkukoirat ja –kissat määritellään lemmikkieläimiksi, joilla joko ei ole kotia tai eläin on omistajansa tai hoitajansa talouden rajojen ulkopuolella hallitsematta tai ilman suoraa valvontaa. Kun maassa huomataan, että kulkukoirien ja –kissojen määrästä on tullut ongelma, sen on tehtävä asiaan kuuluvat tarvittavat lainsäädännölliset tai hallinnolliset toimenpiteet kulkukoirien ja –kissojen määrän pienentämiseksi, mutta tavalla, joka ei tuota vältettävissä olevaa kipua, kärsimystä tai ahdinkoa.

Pöytäkirja eläinten suojelemisesta ja hyvinvoinnista edellyttää, että yhteiskunta ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon eläinten hyvinvoinnin muodostaessaan toimintaperiaatteita maataloudesta, kuljetuksista, sisämarkkinoista ja tutkimuksista.

Euroopan parlamentti on kieltänyt eläinten käytön kosmetiikan testaamiseen sen jälkeen, kun aktivistit ja ranskalaiset hajuvesien tuottajat ottivat yhteen. Tämä laki tulee kieltämään hiirten, kanien ja kädellisten käytön useimpiin testeihin kuuden vuoden sisällä ja kaikkiin testeihin kymmenen vuoden sisällä. Myrkkyjä voidaan silti käyttää eläimiin kunnes vaihtoehtoinen menetelmä löydetään. Markkinointikielto, joka koskee kaikkia eläinkokeita käyttäviä kosmetiikkayrityksiä, tekee yrityksille mahdottomaksi pitää merilaboratorioita.

Kuitenkin asiat, kuten kulkukoiraongelmat, pysyvät yksinomaan jäsenvaltioiden vastuuna. Lemmikkieläinten liikehdintää rajoitetaan ottamalla käyttöön kansallinen järjestelmä eläinten tunnistamiseksi ja rekisteröimiseksi. Tämä vaatimus EU:n säädöksissä (n. 998/2003) koskee Bulgariaa, Romaniaa ja Turkkia (emmehän voi unohtaa, että Romania ja Bulgaria – kaksi maata, jotka erityisesti havainnollistavat kulkukoira ja –kissaongelman – tulevat jäsenmaiksi 1.tammikuuta 2007).

Lopuksi on tärkeää todeta, että 29. lokakuuta 2004 hyväksyttiin Italian perustuslain yhdeksännen artiklan yhdentyminen, minkä mukaan tasavalta suojelee luonnon biologista monimuotoisuutta ja edesauttaa eläinten arvostusta. Aina samana päivänä on allekirjoitettu Euroopan perustuslaki, jossa on kirjoitettuna myös se, että EU ja sen jäsenmaiden on huolehdittava eläinten – tuntevien olentojen - tarpeista.

4. Tiedät monista maista ympäri maailman hyvin paljon. Pystyisitkö tähdentämään hyvän mallin eläinten oikeuksiin liittyen?

En halua osoittaa, mikä on se hyvä malli. Kaikki maat kohtelevat eläimiä hyvin erilailla. Menneisyydessä esimerkiksi koiria pidettiin jossakin jopa jumalallisina. Tänä päivänä esimerkiksi skandinaavisissa maissa ja Alankomaissa eläinten oikeudet ovat hyvin tärkeitä ja eläimet on hyvin yhdistetty perheisiin ja kaupungit on ”rakennettu” eläimet huomioon ottaen.

Minun mielestäni kouluilla (jokaisessa maassa) on tärkeä rooli. Esimerkiksi yhteiskuntaoppi-aineissa täytyy opettaa oppilaille myös, että eläimillä on oikeuksia ja heidät on saatava ymmärtämään mikä on se parempi suhde, jonka he voivat eläinten kanssa saada.

Esimerkiksi Italiassa yritämme kontrolloida koirien harhailua mikrosiruilla, joten jos löydämme koiria kaduilta, voimme rankaista omistajia. Voimmeko rankaista koiraa ja tappaa sen, jos sen on omistaja hylännyt? Emme tietenkään! Se ei ole koiran, vaan omistajan vika. Italiassa kulkukoirat pysyvät koiratarhoilla, joten siten voimme poistaa ne oleskelemasta kaduilta. Selvää on, että myös Italiassa meillä on ongelmia, sillä jotkut ihmiset yleensä ennen kesälomia jättävät koirat kaduille, koska he pitävät koiraa jonkinlaisena taakkana. Siksipä muutimme hieman joitain sääntöjä: ei enää tatuointeja, jotka voidaan ottaa pois (erilaisilla silpomisilla), vaan mikrosirut. Mutta siltikään emme voi väittää, ettei meillä olisi enää kulkukoiria.

Me yritämme suojella olentoa, joka tarvitsee apuamme elääkseen paremmin.

5. Romaniassa työskentelee muutamia ulkomaalaisia organisaatioita kulkukoirien hyväksi. Luuletko, että koiriin ja yleisesti ottaen eläimiin tulisi käyttää varoja ja henkilöstöresursseja?

Joka päivä eläinsuojeluorganisaatiot saavat avunhuutoja liittyen lemmikkieläinten massamurhiin. Eläin, aivan kuten ihminen, kykenee kärsimään. On meidän tehtävämme puhua niiden puolesta ja suojella niitä, jotka eivät kykene puhumaan omasta puolestaan. Tähän tilanteeseen liittyen, jos haluamme muuttaa jotakin yhteiskunnassamme, meidän täytyy pitää hyvin tärkeänä noiden eläinsuojeluorganisaatioiden toimintaa. Ihmiset, jotka työskentelevät näissä organisaatioissa yleensä tekevät tätä työtä siksi, että rakastavat sitä, mitä tekevät eivätkä siksi, että haluaisivat tienata rahaa. He käyttävät kaiken aikansa ja energiansa saavuttaakseen tavoitteensa.

Ilmiselvää on, että joskus he tarvitsevat varoja ja henkilöstöresursseja saadakseen työnsä tehtyä ja minusta se on oikein. Ehkäpä vain ne, jotka rakastavat eläimiä, voivat ymmärtää heidän työtään ja siten oikeuttaa sen, että varoja voidaan saada myös viranomaisilta.

Tässä asiayhteydessä ei ainoastaan koirat, vaan kaikki eläimet, tulee käsittää Luojan luomuksina, ei objekteina, joten ne ansaitsevat tulla autetuiksi, jos sitä tarvitsevat.

On väärin ajatella, etteivät eläinten ongelmat ole meidän ongelmiamme: kaikki yhteiskunnan ongelmat ovat jokaisen sen yksittäisen kansalaisen ongelmia.

Minua on tiedotettu Save the dogs (Pelastakaa koirat)-yhdistyksen projektista, joka on järjestänyt ”sterilointi ja vapauttamis”-ohjelmia Cernavodassa ja Medgidiassa ja jonka avulla halutaan nyt auttaa Calarasin kaupungin kulkukoiria. Nyt tätä projektia varten yhdistys tarvitsisi varoja Euroopasta. Minusta on oikein, että Eurooppa auttaa Romaniaa myös siksi, koska siitä on tulossa EU:n jäsenmaa.

6. Luuletko, että sillä, miten maa eläimiään kohtelee, on yhteys siihen, miten kehittynyt maan yhteiskunta on? Jos on, niin miksi?

Kaikilla mailla on omat ongelmansa emmekä voi tuomita maan yhteiskunnan kehitystä yhteydestä sen ongelmiin. Siitä huolimatta jos maan mielestä kulkukoiraongelma ratkaistaan yksinkertaisesti ja pelkästään tappamalla koirat hirveällä tavalla, en usko, että tämä maa antaa hyvää esimerkkiä.

Kukaan ei ansaitse samanlaista kohtelua.

Voidaanko koiraa rankaista pelkästään siksi, ettei sillä ole omistajaa, joka pitäisi siitä huolta?
Voidaanko koiraa rankaista siksi, ettei sillä ole kotia, jossa asua ja että sen on pakko asua kadulla?

Tietysti tämä ongelma täytyy selvittää, mutta oikealla tavalla. Ehkä näiden vasta alkaneiden sterilointien jälkeen meidän pitäisi etsiä koirille koti, jossa asua. Adoptio, ehkäpä, olisi hyvä keino. Jos haluamme poistaa koirat kaduilta, meidän pitäisi avata niille joitain muita ”ovia”… ehkäpä myös meidän omia oviamme!